Eivät kaikki juoksemaan luodut ihmisetkään juokse

HUOM! Kun nyt monelta tuntuu menneen tekstin pointti ohitse, selvennän hiukan. Kyseessä ovat siis ne lämminveriset ravurit, joista tosiaan ei ole radalle.

Tehdääs nyt heti tähän alkuun sellainen kysymys. On ihminen, jolla on pitkät, suorat ja terveet jalat. Hän on muutenkin kropastaan kevyt ja pystyisi pitkän tähtäimen harjoituksella juoksemaan hyvin kilpaa. Sitten meillä on ihminen, joka on hieman lyhyenläntä ja isoluustoinen sekä jaloissa pientä kääntymävikaa. Hänellä on vahva yläkroppa ja pystyisi hyvin esimerkiksi uimaan kilpaa pitkäntähtäimen harjoittelulla. Mutta mitä jos tämä pitkä haluaakin nostaa painoa hennolla kropallaan ja pätkä juosta, vaikkei heidän kroppansa perjaatteessa anna periksi tässä asiassa. Kukaan ei kuitenkaan tule sanomaan heille, että et sinä voi juosta tai sinä nostaa painoja. Ehkä sitten siinä vaiheessa, kun homma menee liian vakavaksi, eikä mahdollisuuksia pärjätä ole. Tai jos kumpikin vain satuttavat itseään pahoin lajeissa.

Miksi siis silti rajaamme hevoset niihin lajeihin mihin ne on jalostettu? Totta kai ensisijaisesti ravureita käytetään juoksijoina ja ratsuja ratsuina, mutta mitä jos ravurin rakenne ei annakkaan periksi juosta niin kovaa kun sen pitäisi? Tai puoliverisen rakenne tanssimaan koulua kuten sen pitäisi? Nykyisen käsityksen mukaan nämä "luonnottomuudet" ilmeisesti pitäisi pistää saman tien teuraaksi, kun ei niistä voi olla mihinkään. Onko näin?

Emme me kaikki ihmisetkään pysty edes harrastamaan haluamiamme lajeja sillä tasolla millä ehkä toivoisimme. Jollain ei ole sävelkorvaa kitaravirtuoosiksi, toisella taas on liian kierot jalat pikajuoksijaksi. Yksi on liian pitkä jokkeyksi ja toinen liian lyhyt koripalloilijaksi. Silti meitä ei kukaan estä harjoittelemasta sillä tasolla millä voimme pärjätä. Jokainen pystyy tiettyyn pisteeseen asti soittamaan kitaraa, jokainen juoksemaan. Jokainen pystyy laukkaamaan hevosensa kanssa kilpaa niin pitkälle, kun se ei ole ammattilaistasoa ja jokainen pystyy harrastelijatasolla pelaamaan koripalloa. Miksi siis meitä ei uhata laittaa teuraaksi, jos emme toimi siinä lajissa johon meidät on "jalostettu"?

Itse olen nähnyt ravisukuisen lämminverisen muuttuvan muutamassa vuodessa todella kauniiksi harrasteratsuksi ihan vain sen takia, että tämän rakenne oli kaukana siitä, mitä ravijalostuksella halutaan saada tulokseksi. Oma suomenhevosemmekin on ravitaustainen, mutta silti se rakastaa ylikaiken hyppäämistä ja oikeissa käsissä suorittaa monenlaiset erikoisesteetkin ongelmitta. Jokaisella hevosella on takaraivossaan ne kolme askellajia, eivätkä ne sieltä häivy ennen kuin ne opetetaan monien vuosien saatossa, että laukata ei saa. Silti voi olla edelleen mahdollista, että se pieni ajatus saadaan kaivettua ulos sieltä hevosen muistista.

Ihmisillä tuntuu kovasti olevan sellainen käsitys, että jokainen haluaisi aina kiivetä sinne huipulle jos omaa hevosta lähtee ostamaan. Miksi ostaa hevonen, jos sen kanssa ei halua edetä? Voihan aina ratsastaa ratsastuskoululla. Oman hevosen omistamisessa on myös se oma viehätyksensä. Se on omassa käytössä, sen kanssa edetään omaan tahtiin, eikä kukaan muu yritä vääntää siitä mitään muuta kun mitä itse haluaa. Ei siihen aina tarvita tavotteita, jotka kohoaa pilviin. Tavoitteena voi olla vaikka hevosen luottamuksen voittaminen, luonnollisen hevosmiestaidon oppiminen tai vaikka maastolenkki ilman mitään kyttäilyjä. Hyvinvoivan hevosen ei myöskään tarvitse olla joka viikonloppu kisaava hevonen, jolle syötetään joka purkista jotain. Se voi (ja yleensä yleisemmin myös on) se omalla pihalla laiduntava, laiskasti hännällään huiskiva lv/pv/ynnä muu, jolla on kaverinaan vaikka laiskanpulskea shetlanninponi. Joku voi nauttia näiden kanssa maastoilusta tai käsittelemisestä, eikä siinä pitäisi olla mitään väärää.

Ihmisiltä puuttuu nykyään eräänlainen kunnioitus toisiaan kohtaan ja yleisesti maalaisjärjen käyttö. On totta, ettei jokaisesta ex-ravurin raakista voi tulla jotain, jos niiden rakenne yksinkertaisesti on jokaisella solullaan vastaan peräänannon ajatusta ja silloin sen päivät on parempi lopettaa kuin jatkaa kiertoon laittamista. Mutta sama pätee ratsujen kohdalla. Joko niille on löydettävä koti, jossa niiden kanssa edetään hevosen sallimissa rajoissa tai sitten niidenkin päivät on päätettävä. Ja kuka kieltää opettamasta puoliveristä kärryjen eteen yhtään sen enempää, kun tekemään lämminverisestä ratsua? Ei siitä mitään vermon takasuorien kirijää tule, mutta harrasteluun sekin kelpaa yhtä hyvin. Jollain puoliverisellä voi olla sellainen rakenne, että se voikin pärjätä jonkin verran, kuten lämminverisellä ravurillakin saattaa olla hyvissä käsissä mahdollisuus pärjätä kouluradallakin.

Ihmisten tulisi vain pitää järki päässä. Jos hevonen ei taivu peräänannossa piaffeihin, tarviiko sille sellaisia opettaa? Täytyy tajuta, että jos ostat hevosen halvalla, siitä ei varmasti ole GP-tason ratsuksi. Jos ostat lämminverisen se tuskin vie sinua edes kansallisiin. Täytyy osata kartoittaa omat taidot, omat rahavarat ja omat tavoitteet ja sen perusteella miettiä sitä parasta vaihtoehtoa omalle kohdalle. Ottaako hevosen ylläpitoon vai ostaako sen oman vai jatkaako vielä valmentautumista ratsastuskoululla. Kukaan ihminenkään, jonka rakenne ei anna periksi ei ole pikajuoksia, aitajuoksia tai taitoluistelija Olympialaisissa jos rakenne ei anna periksi. Se ei kuitenkaan tee kenestäkään ihmisestä mitenkään huonompaa oman rotunsa edustajaa. Eikä se oikeuta haukkumaan ketään, joka kaikesta huolimatta haluaa niitä lajeja harrastaa siihen pisteeseen asti kun on mahdollisuus.

Äiti ja lv-t. Sparkling Sandy.