Kuulumisia aamun valkenevilta tunneilta

Noniin. Nyt se sitten iski. Kesäflunssa, jota olen odotellutkin saapuvaksi. Olen stressannut niin paljon tässä lähiaikoina (niin mistä?) ja Saksassa olon viimisillä viikoilla olo oli jo hutera, joten ihmettelinkin miksi en vaipunut sängynpohjalle heti kun sieltä saavuin kotiin. Nyt kuitenkin kaikki meni hiukan uusiksi tältäkin viikolta ja rukoilen armahdusta, jotta voisin parantua viikonlopuksi. Ystävällä vierailu sekä 2 maalauskurssi kiinnostaisivat kovasti kyllä. Ja olisivat normaalia loma tekemistä.

Kuitenkin tämän postauksen syy on tietenkin Amin tilanteen valoittaminen ja omien kuulumisten kertominen. Haasteen nojalla en paljoa ole valoittanut sitä miten meidän kahden treenit on nyt tässä menneet paluuni jälkeen, jolloin kaikki näytti niin mustalta. Tilanne on kuitenkin nähnyt jo päivänvaloa paljon ja ongelmat alkavat vihdoinkin selvitä.

Rakkaalla mamman mussukalla oli kuin olikin kunnon lihasjumeja. Hieroja kävi viime viikolla tarkistamassa lihaksiston ja hieromassa sen. Oikean puolen lapahan oli aivan tukossa ja ei se vasemmaltakaan mitenkään hyvä ollut, vaikkakin oikeaa puolta parempi olikin. Selästä ei löytynyt mitään jumeja (eli satulat eivät pitäisi tätä ongelmaa aiheuttaa) ja takapuolesta taas olinkin tietoinen. Selvisi myös, että ilmeisesti vanhasta vammajalasta on myös nivelsiteet kärsineet aikanaan. Tuo jalka kuitenkin kestää hyvin, että siitäkään ongelmat eivät tällä kertaa johtuneet.

Aargh, jalustin ja katse!

Tämä kuva on otettu silloin kun kokeilin hieman Amia pelkkien 20 minuutin käyntilenkkien jälkeen, joita oli tehty pitkin viikkoa. Ravattiin hieman jotta äiti pystyi tarkkailemaan miten liikkuu ja sitten laukattiin. Kyllä sen selvästi huomasi, että laukan jälkeen se oli huomattavasti parempi ja pehmeempi ratsastaa. Ravi kulki ihan eri tavalla. Laukka siis aukasi sen lihakset todella hyvin. Sillon ensimmäistä kertaa tunsin jo pientä huojennusta, koska Amin vaivan syy alkoi olemaan jo ilmiselvä. Kun hieroja sitten saapui oli todella lohduttavaa kuulla, että todellakin kaikki johtuu vain lihasjumeista.

Siirryimme myös äidin ohjeistuksesta liikuttamaan Amia edelleen 20 minuutin pätkissä pelkällä laukka ja käyntityöskentelylla (ennen hierojaa siis). Kun hieroja oli sitten käynyt aloimme tekemään hiljalleen pientä kavaletti työskentelyä ja ravaamaankin. Ami tuntui joka kerta paljon paremmalta ja itsekin aloin saamaan kevyttä istuntaa hallintaan enemmän. Ennen kun tuo perse tahtoi painaa niin paljon.

Takapää käyntiin ja kunnon laukkaa.
Jos joku nero nyt saa päähänsä, että piiskaan hevostani niin
pidin raipan vain kuvan tapaan vierellä ja kun vauhti hiipui näpäytin pienesti taakse.

Kavaletti työskentelyä. Kahden pisteen istunta. Tässä kuvassa Ami venyy hienosti alas.
Työskentely tapahtui käynnissä.

Ami siis joka kerran jälkeen oli vain parempi ja parempi. Teimme myös rouvan kanssa käyntimaaston ilman satulaa niin, että minulla oli kuvassakin olevat huopa ja filtti allani loimivyöllä kiinnitettynä. Kaverini oli seuranani Mantalla samalla tekniikalla, tosin ilma huopia. Huovat ovat myös tarkoituksella juuri nuo, sillä laidunlomallaan Ami laihtui aivan kamalasti. Yhtenä päivänä huomasimme sen kylkiluiden näkyvän kunnolla ja selän tippuneen hirmuisesti. Hierojakin tästä mainitsi. Nykyään Ami saa aivan hirveästi ruokaa, mutta siitä kerron sitten enemmän haasteen varjolla.

Olemme uskaltaneet tehdä väisöjäkin hieman.

Olemme nyt myös uskaltautuneet vääntämään pientä koulua kentällä. Paljon taivutuksia ja kaarteita käynnissä  sekä väistöjä. Pieniä ravipätkiä ja laukkaa hieman ympyrällä ensin taivutellen ja sitten jatkettiin uraa pitkin. En ole eläessäni muuten istunut niin ison ja keinuvan laukan kyydissä mitä tällä ratsastuskerralla. Ami nimittäin sai loppu vaiheesta oikein kunnon moottorin päälle. Olin itsekin aivan äimänkäkenä. Vielä enemmän minua ihmetytti se, että todellakin pystyin istumaan siellä.

Eteenalas taivuttelua molemmilla.... minä könötän.

Lopuksi ravasimme aika pitkällä ohjalla pitkin kenttää, jotta Ami saisi käytettyä selkäänsä ja venytettyä kaulaansa maata kohden. Koko hevonen toimi kuin unelma! Fiilis oli todella hyvä tunnin jälkeen ja pitkästä aikaa oli kiva tuntea onnistumisen tunne Amin kanssa. Nyt sitten tähtäimessä olisi 1.8-2.8 pidettävä kankikurssi. Toivottavasti Ami pysyy siihen asti kunnossa.

Edellispäivänä teimme äidin kanssa pienen käyntimaaston ja ravasimme pienen pätkän pehmeämmällä alustalla. Ami oli todella hyvä (intoa riitti) ja ravasi loppuviimeksi kaikkien sähläyksiensä jäljeen todella puhtaasti ja pehmeästi. Ikävä kyllä eiliselle kerralle se ei riittänyt. Hevonen oli kuin täi tervassa ja olisin halunnut lyödä itseäni oikein kunnolla takaraivoon kun menin ja turhauduin. Sen jälkeen hevonen ei ainakaan liikkunut ja pelkään turruttavani sen. Apuni ovat joskus sen verran epäselvät, että pelkään niiden aiheuttavan turtumista Amille. Täytyy pyytää taas äitiä käymään selässä.

Rakastan sua silti <3

Nyt myös itse jännitän äidin ja Mantan puolesta. Mantasta on kuoriutunut oikea super poni sen saimme huomata Niinisalossa 16.7. Hevonen hyppäsi kaikki erikoisemmatkin maastoesteet korvat hörössä eikä mitään tietoa siitä, että hevonen olisi kytännyt jotain. Kaikki muut hieman katsoivat niitä esteitä, mutta Manta hyppäsi nämä kuin vettä vaan. Kaikki harrasteluokan esteet käytiin läpi sekä tuttariluokasta vesi ja tykistölaatikot. Olin niin ylpeä äidistä ja tästä hevosesta. Nyt jännitetään sitten ensiviikonlopun tulokseja (80cm pitäisi saada kvaalit) ja Kunkkareihinkin tietojeni mukaan äiti on osallistumassa. Sitten onkin syyskuussa kenttikset. Olen ihan innoissani, enemmän kuin äiti itse!

Oltiin myös koulukisoissa äiti sekä minä. En sen enempää siitä viitsi kertoilla, mutta Mantalla mentiin molemmat. Itse raviohjelman (en osaa ratsastaa Mantaa, myönnän) ja äiti meni HeC:n. Raviohjelma meni meillä tosi hyvin prosentteja 63,25%. Ohjelma tosin oli naurettavan helppo ja tunsin itseni tyhmäksi ollessani muita osallistujia kymmenen senttiä pidempi. Mutta jostain on alotettava.

Äidillä ja Mantalla meni myös ihan superisti. Äiti ratsasti Mantaa tosi hyvin ja täsmällisesti. Omasta mielestäni tietenkin suoritus oli paljon parempi muita, koska Manta kulki muodossa suurimman osan ajastaan (kun ei tapansa mukaan heittellyt päätänsä) ja kuitenkin suoritti radan täsmällisesti pisteestä pisteeseen aitoja nuollen. Noh, arvostelu oli HeC, joten mitä voi odottaa? Tasan 60.00% tuli ja 12. sija. Ei paha ollenkaan ottaen huomioon, että nämä olivat toiset kisat äidillä ja Mantalla koulupuolella.

Onnellinen ratsukko Niinisalossa 16.7.

Keskittynyt ratsukko Niinisalossa 16.7 + pieni rajausongelma!