Flaming Amazon

Flaming Amazon "Ami"

Nimi: Flaming Amazon "Ami"

Haukkuma nimet: Leija, Helikopteri, Varsa, Amiskuukkeli....

Skp: Tamma

Syntynyt: 1995

Rotu: Puoliverinen, FWB 

Säkä: 167,5 cm

Koulutustaso: Ko VaB, Re 100cm

I: Rothchild J

E: Celle

EI: Ceylon 

Luonnetta ja taustoja:

Flaming Amazon eli tutummin Ami on tullut meille melkein kuin vahingossa. Ennen Amia meillä oli jo ollut hevosia viitisen vuotta ja kolmisen vuotta omassa pihassa. Sillä hetkellä tallissa asui Mantila ja lv-t. Sparkling Sandy. Sandy oli jo silloin eri omistuksessa. Olin juuri sen vuoden keväällä kaatunut pyörällä käteni päälle ja menettänyt mahdollisuuteni soittaa. Samalla oma innostukseni ratsastusta kohtaan oli palannut ja tarkoituksena oli leikkauksen jälkeen alkaa kehittymään Mantan kanssa kouluratsastuksen kanssa. Turhauduin kuitenkin nopeasti siihen, etten hallinnut Mantaa mitenkään. Se oli niin vaikea ratsastaa, etten yksinkertaisesti pystynyt hallitsemaan sitä halutulla tavalla. En kuitenkaan halunnut luovuttaa, vaikka monesti hermoni menetinkin.

Kaikki kääntyi kuitenkin ikään kuin päälaelleen kun äiti eräänä marraskuisena päivänä 2011 tuli kotiin suojienhakureissultaan täysin tohkeissaan. Istuin tietokoneella tekemässä mitä nyt ikinä teinkään ja äidin astuessa sisään hän huokaisi, että oli löytänyt täydellisen hevosen minulle. Olin kuin puulla päähän lyöty, koska meille ei pitänyt tulla enää hevosia. Ei pitkään aikaan. En ollut edes varma tässä kohtaa oliko äiti tosissaan, joten suhtauduin varauksella asiaan. Liian moneen kertaan olen innostunut liikaa ja sitten pudonnut kovaa takaisin maanpinnalle. Kuitenkin nähtyäni tamman myyntikuvat facebookissa olin myyty. Täysin myyty, vaikka eihän Ami miltään satuponilta näyttänyt. Se oli risa ja juuri varsonut, joten myös hieman laihakin. Mutta se näytti silti niin ihanalta minulle, etten voinut olla salaa toivomatta, että äiti kerrankin olisi tosissaan asioissa.

En muista mitä tämän jälkeen tapahtui tarkasti, mutta kai siinä sitten iskää taivuteltiin. Jossain vaiheessa sovittuna olikin jo koeratsastus ja olin ihan tulisilla hiilillä. Yritin vakuutella itselleni, ettei ratsastuksesta välttämättä tulisi mitään ja hevonen ei olisi minulle sopiva, mutta en silti voinut olla ajattelematta, että jos sittenkin. Koeratsastuspäivä sitten koitti ja kun saavuimme paikalle, Amia talutettiinkin jo ulos tallista kentälle.  Ennen minua meni hieman kokeneempi tyttö, joka oli ratsastanut Amia (vanhassa kodissaan vielä ”Kikka”) aikaisemminkin. Ami liikkui jäykästi, mutta kuitenkin hyvin eteenpäin. Kun sitten itse kiipesin selkään, olin ihan hukassa. Olin ratsastanut ennen vain alle 160cm olevia kylmäverisiä ja nyt minut heitettiin 167,5cm kuikelon selkään, joten ero oli huomattava. Kuitenkin alkuhämmennyksen jälkeen asiat sujuivat suunnilleen mutkattomasti. Olin täysin taivaassa, kun hevonen nosti laukan heti pelkästä painon siirrosta ja ulkoavusta.

Tältä reissulta lähdimme kotiin erittäin hyvillä, mutta myös haikeilla mielin. Emme tienneet minne sijoittaisimme hevosen. Karsinan tekeminen extempore ei oikein ole mahdollista edes, eikä Sandyä voinut häätää poiskaan. Olimme myös umpikujassa sen suhteen, miten hevonen maksettaisiin. Kuitenkin selvää oli jo, että hevonen otettaisiin ainakin koeajalle jos paikka vaan löytyisi. Ja löytyihän se naapuritallista. 

Meidän yhteiselämä lähti käyntiin todella hyvin. Hoidettiin kuraruvet jaloista, tehtiin sovitut tallivuorot ja alettiin kohentamaan molempien kuntoa. Äiti kävi säännöllisesti selässä ja joskus myös valmennuksissa. Äiti valmensi pääsääntöisesti meitä, mutta käytiin myös muiden valmennuksissa. Alkukeväästä 2012 Amista tehtiin osamaksu sopimus ja Amista tulee muutaman kuukauden päästä mun oma. Keväällä 2012 tehtiin myös päätös, että Sandy muuttaa lähemmäs omistajaansa ja Ami meille omaan pihaan. Manta ja Ami ei ihan heti tullut toimeen ja Manta loukkaantui verisesti kun se menetti karsinansa, jossa oli asunut kolme vuotta, Amille. Tarhassa Ami pomotti Mantaa ja ajoi sitä pitkin tarhaa sekä näykki. Välillä se saattoi myös potkaista, jos Manta tuli liian lähelle Amin ruokia. Manta oli sitkeä, sillä se oli Sandyn kanssa tottunut läheisyyteen. Se halusi seisoa vierekkäin ja syödä samassa heinäkasasta. Monta kuukautta siihen tarvittiinkin, että Amista ja Mantasta tuli hyviä tarhakavereita. Edelleen kuitenkin Mantan sydänystävä on Sandy.

Minun ja Amin yhteiselo oli aika lailla vuoristorataa. Joskus sujui, joskus ei. Ami myös sairastui keväällä 2012keuhkoinfektioon, joka sai minut vaipumaan todella pahaan mielentilaan. Hoidin kuitenkin Amin säännöllisesti ja tunnollisesti liikuttaen sitä niin kuin eläinlääkäri käski. Opin yhtä sun toista hevosen hoidosta ja lääkitsemisestä, sillä ensimmäisen lääkärikäynnin jouduin hoitamaan yksikseni. 

Ami on kantavana hollantilaisesta esteoriista Ustinov ja varsoo heinäkuussa 2014. Varsa tulisi olemaan Amin neljäs.