Haaste

Säännöt

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata haastajan antamiin 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastettaville.

4. Heidän pitää valita 11 blogia, jossa on alle 200 lukijaa.

5. Sinun pitää kertoa, ketkä olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta

1. Olen laiska, mutta kun aloitan jotain teen sen myös kunnolla.

2. Rakastan suklaata. Olen addiktoitunut.

3. Kun olen yksin tallissa, tarhassa tai ratsastamassa hevosten kanssa juttelen niille paljon. Välillä huomaan saavani kummastelevia katseita.

4. Pidän muiden ihmisten valmennuksien katsomisesta, erityisesti kun valmentajan on äitini.

5. Olen kuumakalle, jossei joku ole jo huomannut. 

6. Pidän kaikesta taiteellisesta, mutta tunnen itseni silti todella tumpeloksi kaikkien taiteenalojen kohdalla.

7. Stressaan paljon ja siitä syystä osaan olla välillä kunnollinen draama queen.

8. Sims 3 on kaveri.
9. Pärjään hyvin yksin ja porukassa, mutta väsyn tietynlaisten ihmisten seurassa todella nopeasti. 

10. En suostu jäämään kenenkään jalkoihin, vaikka kunnioitankin kaikkien mielipiteitä.

11. I'M ABSOLUTELY FABULOUS.

Haastajan 11 kysymystä minulle

1. Mitä kaikkea harrastat?

- Harrastan ratsastusta (obviously), kirjoittamista, maalaamista ja pätemistä. 

2. Mitä haluaisit harrastaa?

- Olisin halunnut opetella soittamaan viulua tai selloa. Nyt haluaisin omatoimisesti alkaa harrastamaan säkin hakkaamista. Joskus myös halusin aloittaa kickboxingin. 

3. Lempiruoka?

- Sushi. Nyt ja aina.

4. Lempilaulaja ja hänen paras kappale?

- Adam Lambert taitaa viedä tällä hetkellä paikan, vaikka kaikkeista eniten olenkin rock ja klassisen musiikin kannattajia.

5. 3 asiaa mitkä haluat kokea ennen kuolemaasi?

- Tulinen rakkaus, ulkomailla asuminen ja niin syvän luottamuksen hevoseen, että sen kanssa voisi tehdä mitä tahansa.

6. Pelkäätkö jotain? Mitä?

- Pimeää. Fanaattisesti. 

7. Missä haluaisit asua?

- Englannissa ja sen jälkeen loppuelämän Suomessa.

8. Haaveiletko ikinä olevasi joku muu kuin olet?

- Useasti. 

9. Keräiletkö jotain? Mitä?

- Olen alkanut keräämään suosikki televisiosarjojani, kirjojani ja leffojani.

10. Onko sinulla paljon kavereita?

- Tarpeeksi.

11. Kilpailetko? 

- Tarkoitus olisi aloittaa kilpaileminen suomenhevosemme kanssa.

Kysymykset haastetuille

1. Mistä sait innostuksen hevosiin?

2. Ovatko vanhempasi innostuneet hevosista harrastuksesi johdosta?

3. Millainen olisi unelmahevosesi?

4. Kaipaatko jotain, mitä et koskaan tule saamaan?
5. Pysytkö rauhallisena vaaratilanteissa vai panikoidutko?
6. Pidätkö itsestäsi?
7. Mikä on ongelmakohtasi ratsastuksessa?
8. Lempi elokuvasi?
9. Asuuko sinussa varusteurheilija?
10. Pidätkö lukemisesta?
11. Oletko rohkea?

Ja haastetut ovat: 

FS Sparkling Star
Maaliviivan takaa
DreamTeam
Pin Rock's Angelina Jolie
Rival & Riia

Enempää en tule haastamaan. :)

Rahalla saa ja hevosella pääsee

Mutta millaisen hevosen saa rahalla?

(c) Paperiliitin

Joskus on oikein valaisevaa päästä taan pöhöttämään aivojaan hötönetin ihmeelliseen maailmaan. En tiedä paljoakaan parempaa paikkaa, josta hakea idoita kun tarkoituksena on tehdä mielipidepostaus. Kuten moni on jo varmaan saanut selville rakastan ihmisten ja maailman kritisointia. Tällä kertaa tarkoituksena onkin kritisoida hevosmaailman kieroutunutta tapaa ajatella hevosten arvoa.

Törmäsin tällä hevosmaailman kaatopaikalla keskusteluun, jossa joku ihminen kyseli, olisiko joku kiinnostunut ostamaan hänen hevostaan siitos- tai ratsukäyttöön. Ei ole vaikea arvata, että kun kyseisestä keskustelusta saatiin tappelu aikaan niin hevonen oli rodultaan lämminverinen. Ensin ihmeteltiin, miksi hevonen ei koskaan ole juossut hyvästä suvusta huolimatta. Joku toinen taas vetäisi vanhan ei-ravurista-tule-ratsua -kortin esiin ja allekirjoittaneella oli hauskaa. Ketju vaikutti alusta asti täysin provolta. Kuitenkin se, mikä kiinnitti huomioni oli arvostelu hevosen hinnasta. Olisin ymmärtänyt, jos meriitittömästä hevosesta olisi pyydetty kolmestatuhannesta viiteen tuhanteen euroa, jolloin joku olisi valittanut korkeasta hinnasta. Mutta hevonen maksoi kuitenkin vaivaiset tuhatviisisataa euroa, joka mielestäni on terveestä ja mahdollisesti aivan hyvästä perusharrasteratsusta ihan käypä hinta, jos sukukin vielä antaa ymmärtää, että sillä on siitosarvoa. 

Tämä sai aivoni hieman raksuttamaan ja jopa hieman tutkimaan ihmisten pyytämiä rahasummia hevosista. Ei ole kenellekään mikään uusi asia, että lämminverisestä ravihevosesta ollaan valmiita maksamaan hyvin vähän, mikäli se ei ole raviratojen liitokavio. Hyvin paljon alempaa hintatasoa näyttävät olevan myös harrastetason ravihevoset ja -varsat, vaikka ratsupuolella hyväsukuisista harrastepolleista maksetaa hyvinkin helposti 5000 euroa, ellei enemmänkin.  En kuitenkaan ole perehtynyt ravipuolelle niin paljon, että voisin sanoa mitään tarkasti, joten pysyn kirjoituksessani tästä lähtien vain lämminverisissä ravihevosissa, jotka myydään ratsukäyttöön. 

Meidän kailtaisillemme ihmisille on tietenkin vain etu, kun näitä suloisia, mutta hyljeksittyjä hevosia myydään halpaan hintaan markkinoilla. Osta halvalla, kouluta, myy kalliimmalla. Näin sitä luulisi. Kuitenkin ongelmana on se, mihin ne loput muut hevoset menevät, joita meidän kaltaisemme ihmiset eivät osta? Osaamattomiin käsiin revittäväksi. En edes jaksa laskea, kuinka moneen kertaan olen kuullut valitust siitä, kun taas se naapurin kakara veteli pitkin peltoja sen kurittoman lämppärinsä kanssa. Silti näistä hevosista ei olla valmiita maksamaan 500 euroa enempää, vaikka hevonen olisikin perusratsukoulutettu ja aivan varmasti hyvä peltopuskakoulupolle. Syntyy noidankehä, josta hötönettiläiset oikein nauttivat, kun pääsevät arvostelemaan lämppäreillä ratsastajia ja sen jälkeen lämppärien hintoja. Olen touhunnut lämppärien kanssa useampaan otteeseen ja ensimmäinen hevonen, joka minua on opettanut ratsastamaan yksin on ollut ex-ravuri. Niiden kokemuksien perusteella voin hyvin sanoa, että jos tähtäimessä eivät ole alue- tai kansalliset radat ei lämppäri ole missään suhteessa huonompi hevonen kuin perusratsurodutkaan. 

Joten miksi siis olette valmiita maksamaan vanhasta ja raihnaisesta HeA tasoisesta ruunasta (jolla ei tietenkään ole millään tavalla mitään siitosarvoa), jolla ei tietenkään voi hypätä, sen 5000 euroa, jotta pääsette maastoilemaan ja harjoittelemaan muutamaa koulukiemuraa, jos nuorempi, ratsukoulutettu ja terve lämppäri on liian kallis 1500 eurolla? Loppuviimeksi tämä pv-ruuna tulee kalliimmaksi kuin lämppäri jo sen terveyden aiheuttamien kulujen tähden. Hevonen on kuitenkin eläin siinä missä muutkin, vaikka se olisikin ravihevonen. Minun kallooni ei vain mahdu se, mikä tekee lämppäristä huonomman hevosen, joka ei ansaitse päästä hyvään kotiin kun ei radoille sopinutkaan? Rahahan ei aina takaa rakastavaa kotia, sen olen huomannut, mutta kyllä hieman kalliimmat hinnat tuovat ostajien päähän harkintaa. 1000-1500 euroa on loppuviimeksi kuitenkin pieni hinta terveestä hevosesta. 

Jos verrataan hieman niin useimmat ihmiset ovat valmiita maksamaaan puhelimestaan yhtä paljon kuin lämppäristä. IPadistään vielä enemmän, puhumattakaan tietokoneista, televisioista ja muista tarpeista. Elävän eläimen arvo on siis yhtä paljon kuin eloton elektroniikka ja eletroniikastakin tunnutaan pitävän usein parempaa huolta, kuin siitä hevosesta. Surullinen tosiasia myös on, että kun kokematon ihminen ostaa halvan hevosen sen hoitoonkaan ei olla valmiita panostamaan rahaa. Rahalla voi kokematonkin oppia nopeasti, mutta rahattoman tarvitsee omistaa taitoa jo valmiiksi. Usein tämä ei kuitenkaan toteudu missään määrin.

Joten. Tiedän, että joillain teistä on varmasti omasta mielestään vastauksia tähän. Kerro, kommentoi, hauku. Tyyli on vapaa, minä en ota nokkiini, mutta kertokaa ja valaiskaa minkä takia teidän mielestänne näin on. Minähän olen nuori ja vielä hyvin kokematon varsinkin hevoskaupoissa, joten olen valmis kuuntelemaan.

(c) Lasikuu

Mainosta, mainosta...

Huh kun olen nyt ahkera bloggaaja. No ei sentään. Tässä pieni mainos eräässä blogissa järjestettävään arvontaan.

ANNAN ELÄMÄÄ

Annan elämää järjestää siis arvonnan, johon kaikki ovat tervetulleita osallistumaan. Palkintona jalustimet ja harjakassi. Kannattaa tsekata! 

Blogiarvosteluja

Noniin. Sain sitten flunssan. Mikäs sen hienompaa varsinkin nyt, kun keleiksi on luvattu pelkkää hellettä ja aurinkoa. Ajattelin, että olisin uhmannut kaikkia luonnonvoimia ja kivunnut hevoseni selkään kaikesta huolimatta, mutta kuinkas sitten kävikään. Hyvä kun pysyn tuolilla istumassa, joten tänään on luvassa vain blogien arvosteluja. Joten pistetään töpinäksi.

PIENI PRINSSI SUURELLA SYDÄMELLÄ

Itseasiassa ensimmäisiä kertoja olen tähän blogiin päätynyt myynti-ilmoituksen kautta. Kyllä, luitte oikein. Tämän blogin entinen päätähti oli jonkun aikaa sitten myytävänä ja ihastuin siihen koko sydämestäni. Nyt oikein selaillessani blogia tarkemmin huomaan sen omistajan kirjoittavan laadukkaasti ja omistavan nasevan huumorin, jonka takia tekstejä on helppo lukea. Kuvat ovat tarkkoja, sommiteltuja ja tarpeeksi selviä, jonka takia ne tekevät blogista helppolukuisen. Esittelysivut ovat kattavat ja selkeät. Jos jotain huonoa pitäisi sanoa, niin alituiset lihavoinnit, kursimiset, yliviivaukset ynnä muut hieman vaikeuttavat tekstin lukemista ja jokin ulkoasuassa jättää keskeneräisen maun suuhun. 

Tähdet: ****

DREAMS AND DREAMS

Laadukkaat monipuoliset kuvat. Ne olivat ensimmäiset jotka osuivat silmääni. Sen jälkeen silmäni alkoi ymmärtämään hieman kokonaisuutta, mikä ei tuonut enää niin harmonista kuvaa aivoille. Ulkoasu on yksinkertainen ja banneri laadukas, mutta jokin ulkoasussa ei sovi yhteen. Se antaa sekavan vaikutelman asettelullaan ja hämää silmää hassusti. Se vie hieman huomiota kuvilta ja itse tekstiltä, jonka kokoa voisi hieman suurentaa. Teksti sisällöltään voisi olla myös hieman laadukkaampaa ja oikeakielisempää, mutta on kuitenkin luettavissa. Kokonaisuus kaipaa hieman virittelyä, mutta blogi on ilmeeltään kuitenkin tyydyttävä.

Tähdet: **½

MY LIFE WITH CARAMIA

Alkumetreillä. Se on ensimmäinen asia jonka blogista huomaa. Se on hieman sekava ja postaukset ovat lyhyitä, vaikkakin kirjoitusasultaan ihan hyviä. Tausta hyppää silmille aika voimakkaana ja vie huomion bannerista, joka on ihan peruslaatua. Positiivista kuvaa tuovat esittelysivut ja peruslaadukkaat kuvat, jotka värittävät vähäistä tekstimäärää. Paljon muuta on vaikea sanoa näin alullaan olevasta ja kokeilevasta blogista.

Tähdet: *½

ASKELTEN KOPINAA

Ei. Ei, ei, ei. Kuvallinen osoitin, sinä minun vanha viholliseni, joka aina pilaat ihanan selaustuokioni. Vaihtoon, kiitos. Muuten katseeni kiinnittyy hyvin tehtyyn banneriin, joka kuvastaa hyvin blogin päätähtien parhaita puolia. Vinkkinä olisi taustan ja ulkoasumuodon vaihtaminen, sillä nyt se tekee ulkoasusta sekavan ja särkee silmiä. Tämä blogi on myös hyvin alkuvaiheessa, joten arvostelu on hankalaa. Tekstiin voisi panostaa enemmän; oikeakielisyys, turhat pisteet pois, hymiöt pois ja tekstin kokoa suuremmaksi. Kuvia kuitenkin löytyy ihan siedettävästi ja esittelysivut ovat laadukkaat. 

Tähdet: *½

HATERS GONNA HATE

IIIIIIIIIIH! Vaaleanpunaista! Vaaleanpunaista kaikki alla! Yleensä en pidä tästä varsin naisellisesta väristä (huolimatta siitä, että oma blogini kantaa väriä myös), mutta tämä ulkoasu on toteutettu niin hienosti, ettei voi muuta kuin nostaa hattua tekijälle. Postaukset ovat myös pitkiä ja sisältävät tarpeeksi kuvia sekä ovat oikeakielisesti kirjoitettuja. Blogiin on upotettu tarpeeksi huumoria ja esittelysivutkin ovat selkeät. Vaikea sanoa mitään huonoa blogista, joka näyttäisi olevan täydellinen! Liityin lukijaksi. 

Tähdet: *****

ELÄMÄÄ FROTTERIN KANSSA

Ulkoasu on yksinkertainen ja siisti, eikä pyri räväyttämään silmiä kallon takapintaan. Tästä ulkoasusta huomaa hyvin, kuinka myös yksinkertainen, laadukas ja iso kuva voi toimia varsin hyvin bannerina. Blogin otsikko olisi tietenkin kiva, jos se olisi muokattuna itse kuvaan, eikä blogin oma valmisotsikko. Tekstit ovat yleensä sopivan mittaisia, joskin paikoittain lyhyitä ja pilkut vilistävät hieman siellä täällä. Kuvat kuitenkin ovat laadukkaita ja ne on hienosti kehystettynä, joka tuo niitä esiin. Miinusta tulee pienestä keskeneräisyyden tunnusta ja hevosen esittelysivun tekstien taustoista, jotka tekevät lukemisen tuskaiseksi.

Tähdet: ***

MILJA AND PONIES

Ulkoasu on siisti, perusulkoasu, mikä antaa silmälle rauhan levätä. Ainoa esiin työntyvä asia on otsikko, joka on ehkä hieman häiritsevän värinen. Tekstit ovat harmittavan lyhyehköjä ja oikeakielisyys ei ihan ole paikoillaan. Kuvat ovat laadukkaita, mutta ne saisivat olla isommassa koossa jottei niitä tarvitsisi tihrustaa. Kokonaisuus on kuitenkin rauhallinen ja blogi on ihan luettavissa, kunhan tekstiä saataisiin lisää ja sen oikeakielisyys parantuisi. Esittelysivut ovat siistit, mutta hieman suppeat.

Tähdet: **½

WITH THE DRESSAGE WHIP

Ulkoasu on ihanan yksinkertainen, mutta laadukas. Se on ensimmäinen asia, joka päähäni tulvahti tämän blogin avatessani. Selaillessani alaspäin huomaan myös, että teksti on mukavan eteenpäin kulkevaa ja kirjoittajalta löytyy myös taitoa kirjoittaa. Kokonaisuus on harmoninen ja kuvat ovat laadukkaita sekä kivasti muokattuja. Esittelysivut ovat tarpeeksi laajat ja siistit. Miinusta tulee kuitenkin tekstien jaoittelusta kuvien välille, mikä tekee lukemisen hieman katkonaiseksi. Muuten blogi on laadukas. Osaanottoni myös vuokrahevosen poismenoon.

Tähdet: ****½

JUTTAS DIARY

Eijeijei... En nyt oikein tiedä mitä sanoa tästä blogista, sillä yksinkertaisesti ulkoasu hyppää silmille niin, ettei siitä saa mitään selvää. Postauksissa ei ole mitään erityistä asiaa, kuvia toki löytyy ja ne ovat ihan laadukkaita, mutta teksti on suppeaa ja vaikealukuista monien huutomerkkien ja hymiöiden tähden. Ulkoasu vaihtoon heti, vaikkei banneria vielä löytyisikään ja tekstit pidemmiksi sekä asiapitoisimmiksi!

Tähdet: *

Noniin. Tässä siis oli kaikki blogit jotka täyttivät antamani kriteerit. Luku jäi yhdeksään, mutta tässäkin oli jo hommaa. Jos joku vetää melonikasvin nenäänsä, en ota siitä vastausta. Lupasin arvostelun, enkä hypetystä.

You whine about your criticism, I eat your cookies. Do we have a deal? 

 

Seuraa Bloglovingissa

Huhu kiertää, että lukijapalkki aikoo kadota mukanaan kaikki lukijat, vaikka toki en olekaan varma tästä asiasta. Joka tapauksessa tämä on hyvä tilaisuus päästä lisäämään tämäkin mahdollisuus blogiin eli blogiani pystyy seuraamaan myös Bloglovingin kautta. Linkin löydät tästä.

Welcome to my world of truth

"Koskaan ei voi tietää, mitä elämä heittää eteen seuraavaksi,

on iloa,

on surua,

on paljon tunteita,

on selvittämättömiä ajatuksia,

paljon ääneenlausumattomia kysymyksiä,

ja vastauksia,

joita et välttämättä koskaan löydetä,

ihminen pystyy vajoamaan syvimpään aallonpohjaan,

mutta silti nousemaan sieltä,

heikkona ja hauraana,

mutta valmiina vahvistumaan ja kohtaamaan uudet haasteet."

Mietin kauan mitä kirjoitan teille, jotka ehkä vielä epätoivoisesti seuraatte blogiani. Mietin, aloitanko taas kerran sillä samalla fraasilla, jossa pahoittelen poissa oloani ja kerron iloisesti mitä olen tehnyt kuluneen kevään aikana. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että minun on turha kertoa sitä asiaa, mikä loppu viimeksi on vain jäävuoren huippu elämästäni. Minulla on ollut oikea syy siihen, miksi en ole jaksanut kirjoittaa ja vaikka en tänne kaikkia henkilökohtaisuuksiani jaa voin kyllä kertoa syyn. Aloin jo alkukeväästä mennä vähän huonompaan kuntoon jaksamiseni kanssa ja koska minulla on taustalla pientä masennusta kahdeksannelta luokalta jouduin ottamaan sen aika vakavasti. Kuitenkin perheessämme on tapahtunut paljon mullistuksia, paljon surullisia tapahtumia, joten jaksaminen hupeni lopulta siihen, että jouduin poistamaan paljon kursseja ja olemaan jopa sairaslomalla. Siinä samassa myös tavoitteellinen ratsastus jäi vähemmälle ja kirjoitusinto katosi kokonaan. 

Kokiessani burn outtia jouduin myös toteamaan kantapään kautta, kuinka vähän loppuviimeksi me arvostamme pieniä asioita. Huomasin ilahtuvani hevosten kanssa touhutessaini paljon pienemmistä asioista. Ami liikkui puhtaasti, se käveli nätisti kentälle vaikkei minulla ollut satulaa tai että me "hyppäsimme" pientä maapuomia miltein inkkarityyliin. Kesä ja aurinko sekä lämpö toivat paljon enemmän iloa kuin yleensä. Edes päätös siitä, että jätämme Amin kanssa valmentautumisen ei horjuttanut hyvää mieltäni niin paljoa - koska olin oppinut ratsastamaan suomenhevostamme. Paljon on siis tosiaan myös mullistunut hevosrintamalla, sillä odotamme kiihkeästi sitä, että saisimme kenties ihailla ensi kesänä uuden pienen elämän syntyä kotitallillemme. Syksyllä mietin kuumeisesti mitä teen Amin kanssa, mutta nyt kohtalo on lyöty lukkoon. Astutamme sen hollantilaisella oriilla Van Goghilla ja katsomme sitten, mitä elämä tuo tullessaan. Toki, riippuen siitä tuleeko Ami kantavaksi vai ei, pitäkää peukkuja pystyssä puolestamme. 

Rakas kaunokaiseni kesälaitumella. Manta oli tällä hetkellä kanssani Aipan valmennuksessa.

Muistaakseni tämä kuva on otettu ensimmäiseltä laidunvierailulta kun ruoho oli juuri alkanut kasvaa.

Mantan kanssa olemme taas hieman aktiivisemmin valmentautuneet Aipan kanssa koulutunneilla. Olen pikku hiljaa alkanut ymmärtää, miten tuota omapäistä, mutta yllättävän osaavaa hevosta ratsastetaan. Mantalla ei todellakaan ole huonot liikkeet, vaikka se ei olekkaan mikään liitokavio. Se on kuitenkin oikein liikkuessaan hyvin näyttävän näköinen ja kaunis, vaikka siihen ratsastamiseen minulla on vielä matkaa. Kuitenkin yhteistyömme on alkanut sujua paljon paremmin ja siitä saan kiittää Aippaa sekä äitiäni, joka minut potki pois kouluvalmennuksistaan ja istutti Mantan selkään. Olimme myös viime viikonloppuna äitin pitämällä este/kenttäleirillä sekä samaisella viikolla tiistaina hänen hyppytunneillaan. Sain jopa kehuja tiistaina, että kouluratsastajaksi hyppäsin hyvin ja olen kehittynyt huimasti. Tuo este/kenttäleiri taas oli unelma. Perjantaina menimme vain puomeja, mutta tunti sujui todella mukavasti, vaikkakin Mantalla oli hirveästi energiaa. Lauantaina taas menimme rantamaastoon, joka kesti pari tuntia ja voi että sitä riemua kun päästiin metsään. Emme laukanneet paljoa, koska mukanamme oli paljon arempia ratsastajia ja myös kaverini hevosella, joka ei paljoa ollut maastoillut ja oli hänelle myös uusi, vaikkakin hän hyvin sen kanssa pärjäsikin. Illemmalla taas oli estetunti ja hyppäsimme oikein rataa. Manta oli taas innoissaan ja sitä oli ilo ratsastaa, vaikka en saanutkaan alleni aivan sellaista rataa kun olisin toivonut, koska tulimme lopulta aina väärällä laukalla alas ja jäin hieman hypyistä. 

Aipan tunnilta. Tällöin saimme niskaamme ukkoskuuron juuri ennen tunnin alkua. Nyrkit hiukan hajallaan.

Puomitunnilta perjantailta.

Estetunnilta lauantailta.

Lauantailta Manta Yyterissä laitumella.

Olimme myös Mantan kanssa perjaatteessa ensimmäistä kertaa yhdessä maastossa hyppäämässä. Mantahan on jo konkari, mutta minä olen kerran elämässäni hypännyt Mantan kanssa muutamaa tukkia silloin, kun se vielä asui Katan tallilla. Nyt täytyy sanoa, että myin sieluni sille hommalle. Olin uhonnut, etten koskaan hyppäisi maastoesteitä tai ainakaan harkitsisi kenttäkisoja, mutta nyt hyvin voisin ottaa tavoitteekseni harrasteluokan Mantan kanssa sitten jossain vaiheessa. Toki, paljon töitä on edessä ennen sitä rataesteillä ja erityisesti koulussa, mutta aina saa unelmoida. Manta toimi kuin unelma maastossa ja hyppäsi aivan ihania pyöreitä hyppyjä, eikä epäröinyt hetkeäkään. Ainoastaan silloin se töppäili kun minä jäin kiinni suuhun, mistä täytyy opetella pois.

Tätä pöytäestettä rakastin.

Ja näin jäin aina välillä suuhun kiinni kun olisi pitänyt myödätä. 

Tein myös yhden ratkaisevan päätöksen palattuani leiriltä, sillä olen jo pitemmän aikaa miettinyt hankkivani jonkun ratsastettavan projektin, jonka kanssa saisin tehdä töitä. Äitini suostumuksella kirjoitin ilmoituksen ja laitoin sen faceen muutamaan ryhmään. Yllätyksekseni kuluneen kahden päivän aikana olen saanut jo kolme tarjousta, joista kaksi näyttää todella potenttiaalisilta. Yritän olla kasaamatta itselleni paineita, mutta toisaalta tarvitsen itselleni jotain, joka veisi minua taas hieman eteenpäin hevosharrastukseni kanssa. Olen tehnyt sellaisen päätöksen, että tämä on asia mitä haluan tehdä. Haluan panostaa ratsastukseen ja kehittyä siinä. Sen takia myös päätin hakea itselleni projektia, jotta pääsisin askeleen edemmäs. Tarkoitukseni ei todellakaan ole leikkiä ratsuttajaa, kuten joku varmaan saa päähänsä vaan hankkia lisää kokemusta. En ota itse tietenkään mitään korvausta ja juttu toimii ennemmin vuokrauspohjalta, vaikka en itsekään maksa mitään rahallisesti. Katsotaan nyt miten juttu lähtee käyntiin. Varmasti blogissakin tästä tullaan kuulemaan vielä. 

Kuva, jota käytin ilmoituksessa. Meikä itsekin oikein jäi katselemaan, kuinka paljon olen saanut aikaan puolessa vuodessa Amin kanssa. 

Joten katsellaan, miten tämä asia lähtee etenemään tästä ja katsotaan myös, miten tämän blogin kanssa käy. Toivottavasti jaksan pitää blogin taas hengissä ja katsellaan mitä mahdollisesti tuleva kesä tuo tullessaan. Toivottavasti pääsemme jossain vaiheessa starttaamaan ensimmäiset koulukisat Mantan kanssa ja jossain vaiheessa myös estekisat. Ja totta kai, pidämme peukkuja Amille.