Essi

 Essi

"Nainen hevostensa takana"

Essi on myös päässyt ripiltä. Rippi leiri oli
Tupunan Ratsupihalla pidetty hevosleiri.

Jonain päivinä Essi saattaa näyttää tältäkin.... 

Haukkuma nimet: Eppi, Keppi, Esmeralda, Panda.....

Skp: Nainen

Syntynyt: 1996

Pituus: 164,5

Koulutustaso: Lukio

Luonne ja tausta:

Olen tosiaan vuosimallia -96 oleva tyttö täältä Länsi-Suomen perukoilta. Asun maalla keskellä kaupunkia, missä kulkee huonosti busseja 15km päässä sijaitsevaan keskustaan. Olen jo kolmosluokalla jättänyt pienen kyläkoulumme taakseni ja lähtenyt maailman naisen tavoin opiskelemaan keskustaan. En näe tätä muutosta minään pahana, sillä olen oppinut yhtä sun toista elämästä ja löytänyt hienoja ihmisiä ympärilleni. Ainoa huono puoli tässä oli, että ratsastus jäi pariksi vuodeksi taka-alalle kun musiikki tunki elämääni. Kuitenkin kaaduttuani käteni päälle ja menetettyäni mahdollisuuden soittaa käden leikkauksenkin jälkeen tajusin lopettaa bändissä soittamisen, sillä se oli enemmän stressannut minua kuin rentouttanut ja vapautunut. Olen silti edelleen suurkuluttaja musiikin alalla ja rakastan ratsastamisen ohella käydä kaikenlaisissa musiikki tapahtumissa. Valmentajani eli äitini kanssa olemme esimerkiksi suuria Michael Monroe faneja...

Ratsastusurani taas on alkanut jo 3 viikon ikäisenä ollessani ensimmäistä kertaa äitini silloisten hevosten selässä. Itse en tarkkaan muista kuka oli ensimmäinen jonka selässä huudan täysiä isän ottamassa kuvassa, mutta monia hevosia on ollut siivittämässä hevosintoani. Muummuassa Vesorin Vihtori ja Pim (joista itselläni ei ole muistikuvia, mutta valokuvia kuulemma löytyy), Tipsun Tyttö (joka oli ensimmäinen, jonka kanssa totuttelin pehmeisiin pohjeapuihin. Muistan ikuisesti kuinka äiti käski minua vain liikuttamaan pikkuisen pohkeitani edes takaisin Tipsun kylkiä. Niin herkkä se oli.) ja ne muutamat ratsastuskoulujen hevoset ja ponit (esimerkkinä russ-poni Ken Zilpalta, joka oli oikea estetykki ja kaikkien suosikki. Jostain syystä Ken oli laitettu useasti minulle.), jotka olivat suunnattomia sydänten sulattajia. Olimme myös pitkän aikaa ilman omaa hevosta jolloin kävin juurikin näillä ratsastuskouluilla ratsastamassa. Se oli tärkeää perusratsastuksen kannalta ja ainoa virheeni oli se, että kävin vain estetunneilla, vaikka olisi perustan kannalta ollut tärkeämpää vääntää koulua. Seuraava oma hevosemme olikin sitten tämä suomenhevostamma Mantila, joka oli täysi raakile meille tullessaan. Manta oli 5 vuotias, ravisukuinen, eikä tällä ollut kertaakaan käyty selässä. Niinkuin nyt kuvista huomaa, siitä ollaan tultu paljon eteenpäin. Myös Julia russ-poni viipyi meillä muutaman viikon, mutta ei ollut juuri se oikea. Olihan se vasta 5-vuotias ja aika kouluttamaton. Manta on kuitenkin ollut se hevonen joka on siivittänyt ratsastusharrastukseni uudelleen lentoon.

Olen luonteeltani hyvin temperamenttinen, mutta empaattinen ja sovittelunhaluinen. En jaksa riidellä kovinkaan kauaa, vaan haluan tehdä sovinnon mahdollisimman nopeasti. Inhoan riitelyä. Ongelmani on, että otan muiden ongelmista liikaa taakkaa itselleni ja joskus unohdan kokonaan itseni. Olen joutunut tekemään päätöksiä tämän ominaisuuden takia, joita en välttämättä olisi halunnut tehdä. Kaikki on järjestynyt kuitenkin parhain päin. Ratsastukseen luonteeni vaikuttaa siten, että olen herkkä hermostumaan. Kun jokin ei suju tekisi mieli vain heittää ohjat sivuun ja kävellä lopun aikaa. Olenkin siis joutunut nyt koville kun pinnaani on koeteltu useamman kerran. Olen kyllä oppinut olemaan hieman pitkäpinnaisempi, mutta vielä on pitkä matka seesteisempään mieleen.