Kuulumisia

Heipä hei vain. Viime kirjoituskerrasta on taas hetki aikaa (syytän yksinkertaista laiskuuttani) ja viime asiapitoisesta postauksesta on vielä enemmän aikaa. Yritän tässä nyt muistella ja ettiskellä noita kuvia mitä ollaan tässä viimeaikoina tehty. Huono puoli tässä on, ettei mulla ole oikein hajuakaan, kenen käyttäjällä kaikki kuvat on.

Tarkoitukseni oli tässä jossain vaiheessa lisätä tänne jopa video, mutta koneeni vain on sen verran jumissa, että on turha edes luulla sen pyörittävän videota movie makerissa. Yritellään lisäillä sitten kun onnistun suostuttelemaan pikkuveljeni lainaamaan konettaan tieteellisiin tarkoituksiin.

Aloitellaan nyt tässä vaikka siitä, että käytiin Amin kanssa muistaakseni viime viikon sunnuntaina maneesille hieman pyörimässä. Oli ihanaa päästä kunnon pohjalle tekemään hommia ja Amikin oli todella hyvin kuulolla silloin. Tuli myös huomattua, että kumipiuhat on yhtä tyhjän kanssa (oli löysällä päällä, koska piti mennä ensin liinassa, mutta se sitten jäin). Se on sama ku kuminauha jumppa ihmiselle, enkä usko sen ihan hirveen hyvää hevoselle tekevän.

Loppujen lopuksi hevonen oli todella rento ja kumipiuhatkin roikkui puolessa välissä polvia ravatessa. Laukka on meille molemmille tosi haasteellista, koska mä heilun puolelta toiselle yrittäessäni istua siellä ja hevonen on jäykkä kun viulun kieli, koska mä en osaa ratsastaa sitä rennosti ja tosiaan heilun siellä kun heinämies. Ravi meiltä alkaa tosiaan sujua, mutta mulla on paljon vielä istunnassa parannettavaa. Äitikin tokaisi, että lantioon asti mun istunta onki täydellinen mut jalat on ku makaroonia siellä selässä. Ja passitti mut tekemään vatsalihaksia ja polkemaan kuntopyörää. Julmaa....

Valitan kuvalaatua.  Tuoli-istunnan huomaa taas selvästi.

Istunta.

Viikko menikin sitten taas köpötellessä, mutta torstaina olikin sitten Suskan istuntatunti. Varattua aikaa oli vain puolituntia, mutta mentiin jo puolituntia aikasemmin sinne, jotta ehdin veryttelemään hevoseni. Ami oli tapansa mukaan hieman kuuma uudessa paikassa, mutta kun Suska aloitti tunnin pelkällä käynnillä ja kahdeksikolla rauhottui hevonen kokonaan touhotettuaan hetken aikaa. Se rauhottui ja alkoi kuunnella minua korvat hieman taakse päin kääntyneenä kun en koskenut sen suuhun tai kylkiin lainkaan vaan käänsin hevosen pelkällä ylävartalolla ja istuinluilla. Sain istuntaani enemmän kuntoon, koska siihen keskityttiin nyt toden teolla. Olen istunut aina "kouluratsastajien yliryhdissä" kuten Suska sanoi.

Puolituntia hujahti siitä vain pelkässä käynnissä ja yhtä tehtävää tehden. Eikä kaduttanut yhtään! Tätä lisää, ajattelin tunnin jälkeen, koska tunne oli todella onnistunut. Ja sitten seuraavana maanantaina kun minulla piti olla uusi tunti, mutta se peruuntui huomasin äidin hypyttäessä minua maneesilla, että jo nyt osasin puuttua omaan istuntaani paljon paremmin kuin ennen. Istunnassa on  vielä paaaaljon tekemistä, mutta uskon ensi vuonna tähän aikaan sen olevan jo suhteelisen kunnossa. Olemme kuitenkin molemmat aika lihasköyhiä vielä ja minä suhteellisen kokematon, joten hitaasti edetään.

Viikko on taas edennyt köpötellessä ja projekteihin hukuttautuneena, mutta taas viikonloppuna olisi tarkoitus mennä maneesille. Pääsiäiseksi minun piti lähteä Ypäjälle ystäväni kanssa, mutta reissu peruuntui kun kouluvalmentajaa ei saatu, joten menen Tupunan hevosmaailmaan koulukisoihin. Luokkana perusmerkin kouluohjelma ja Helppo C:1 2000, mutta silti jännittää. Harvemmin olen koulukisoissa ollut.

Mitäs sitten vielä... Vein äidin vanhan pikkutakin Porin Riding Sporttiin pienennettäväksi, koska kyseinen takki oli kauniin vihreä ja muutenkin tosi elegantti, joten tahdon kyseisestä takista itselleni kisatakin seuraluokkiin. Muistaakseni jo alueluokissa piti olla musta tai sininen kisatakki poikkeuksia lukuunottamatta. Pienten suostuttelujen jälkeen sain kyseisen ompelijan ja omistajan ryhtymään urakkaan. Voin sitten joskus lisäillä satunnaisia kuvia varusteistamme, mutta varustepostausta en ala väsäämään. Syynä pieni lukijamäärä ja laiskuus.

Nyt tässä olis alle kaksiviikkoa toteuttaa tutkielmani, joten tarkoituksenani olisi tänään lukaista yksi Natural Horsemanshipistä kertova kirjanen ja tässä nyt aktiivisesti yritän joka päivä toteuttaa näitä harjoituksia. Tänään yritän myös tehdä johdannon valmiiksi ja keksiä samalla ne konkreettiset tavoitteet missä hyödyntää sitten niitä opittuja taitoja. Kiire tulee, mutta koska ei tulisi? Laitan varmaan kyseisen tutkielman joskus näytille tännekin sitten. Valokuvausprojekti taas on saanut hyvin tuulta allensa. Vain yksi kuva puuttuu ja senkin saan ensi viikonloppuna.

Kuvisprojektini kaksi kuvaa:

Ja sitten muutava kuva vaan muuten vaan:

Mantakin pääsi parrasvaloihin :3

Sukellus

Hieman kevyempi lasti tänään. Vielä esittelemättömät koiramme Wiona (Winona Ryder)
ja tämän pentu Vitsi (Miss Grid Girl).

Rollkürista

"I ARVOSTELUPERUSTEET

401. Kouluratsastuksen tarkoitus

1. Kouluratsastuksen tarkoituksena on asteittain ja 

järjestelmällisesti kehittää hevosen lihaksistoa ja 

koko olemusta, pyrkimyksenä tehdä hevosesta 

irtonainen, joustava ja notkea sekä toisaalta luottavainen, kuuliainen ja eteenpäinpyrkivä niin, että 

se on miellyttävä ratsastaa, kestävä ja terve"

Kenelle noita kuvia katsoessa tulee ensimmäisenä mieleen, että kyseistä hevosta kehitetään järjestelmällisesti ja tasaisesti koko olemukseltaan? Kenen mielestä hevonen näyttää kuuliaiselta ja luottavaiselta? Kenen mielestä hevonen tuolla tekniikalla on pitkän aikaa kestävä ja terve? Ei ainakaan minun mielestäni.

Olen vasta 16-vuotias tyttö, jolla hevosteluvuosia on takana vasta 11. Säännöllisesti kehittävää ratsastusta en ole harrastanut kuin vasta vähän aikaa, mutta jopa minä osaan sanoa, ettei tuo ole mitenkään terveen näköistä. Onko se siis myöskään tervettä hevoselle? Keskustelua löytyy paljon ja "tieteellisiä faktoja" sitäkin enemmän. Jo ratsastuskoulusta lähtee sellainen ajatus, että kun hevosella on kaula kauniisti kaarella se kulkee oikein. Se on ymmärrettävää naiviutta ja tietämättömyyttä, joka yleensä karsitaan viimeistään valmennuksissa pois. Mutta miksi sitten sitä harrastetaan huipulla, jossa pitäisi jo hevosten kouluttaminen ja treenaaminenkin olla ihan erillaisella tasolla kun ratsastuskoulussa?

Monesti saa hevostalli.netistäkin lukea, kuinka joku sahaa, joku nyplää ja joku repii hevosta suusta. Yksi on vetänyt kaulan kaarelle kumppareilla, toinen gramaneilla ja kolmas sivareilla. Ja vaikka tilanteet olisivat vain hetkellisiä, eikä taustoista tiedettäisi juuri mitään niitä jaksetaan moittia ja arvostella. Kaikkien pitäisi mennä kolmipalalla tai mielellään ilman varusteita kokonaan. Silti jaksetaan ihastella kuinka Ankykin ratsastaa hienosti hevosillaan kouluradoilla, vaikka todellisuudessa niidenkään taustoista ei tiedetä mitään.

Kuten sanoin, en ole itse kovin kokenut ratsastaja, vaikka vuosia hevosten parissa on kertynyt. Olen myös liian nuori tietämään hevosista niin paljon, että voisin perustella väittämäni kunnollisille faktoille. Voin vain sanoa oman mielipiteeni asiasta, siitä mitä näen ja luen. Monet huippuvalmentajat ja -ratsastajatkin vastustavat tätä tyyliä ratsastaa hevosta ja toteavat sen vahingolliseksi hevoselle. Jokainen joka osaa googlettaa termin saa vastaukseksi tuhansia sivustoja joista voi lukea ties mitä. Eri asia on mikä on totta ja mikä ei.

Kutenkin se perusasia mikä pitäisi jo alkeistunneilla opettaa on, että hevosen pitäisi kulkea ryhdissä niin, että se pääsee kannattelemaan selkäänsä ja polkemaan takajalat allensa. Pystyykö hevonen siis tekemään näin rullatussa asennossa? Monen väittämien mukaan ei ja väärä asento kipeyttää hevosen lihaksistoa. Vai pystyisitkö itse olemaan puoltakaan tuntia leuka rinnassa?

"Heuschmann toteaa, että vasta aikuinen oikein ratsastettu hevonen on tarpeeksi vahva lihaksistoltaan kannattelemaan päätään muusta lihaksistosta riippumatta. Suomeksi: Sellainen hevonen, joka pakotetaan liikkumaan kaula kasassa, jännittää selkänsä ja koko ylälinjan, jolloin myöskään takajalat eivät voi astua riittävästi alle."

Näin Gerd Heuschmann toteaa luonnellaan, josta Plaza kirjoitti artikkelissaan. Monet ratsastuksesta tietävät varmasti tässä olevan jotain perää. 

Tämä on minun oma sekava mielipiteeni kyseisestä asiasta ja lähinnä ajatusten purkua. Varmasti moni nyt ajattelee, että pidän huipputason ratsastajia täysin toivottomina ja rääkkääjinä, vaikka näin ei ole. Huipulla on taitoa, mutta myös paljon sellaista mitä ei siellä välttämättä haluttaisi nähdä. Kilparadoilla ratsastus pysyy puhtaana ja kauniina, mutta jos sen takana on kuvien kaltaista toimintaa, onko se enää kaunista? Myös muista lajeista löytyy aina mätäpaiseita, mutta koska kouluratsastus kiinnostaa minua eniten tämä vavisuttaa itseäni jonkin verran.

Heuschamannin luennoista voit lukea lisää tästä ja tästä. Plazan artikkelin voit lukea täältä.

Koulukiemuroita ja kotitehtäviä

Piti jo sunnuntaina kirjoittaa tänne pieni kooste siitä koulurataharjoittelusta, mutta en sitten jaksanut. Jätin sen nyt sitten taas muutamanksi päiväksi hautomaan ja iha hyvä näin. Ehdittiin nimittäin maanantaina treenaamaan kanssa sitten ihan yksistään kyseistä rataa ja hyvinhän tuo meni. Meillä on vaan ravista laukkaan siirtyminen hieman hakusessa. Johtuu varmaankin mun istunnasta ja liian epäselvistä sekä hätäilevistä avuista. Siirtymisharjoituksia siis tiedossa. Myös lisättyä ravia meidän pitää hieman harjoitella, sillä vaikka se onnistuu ihan hyvin meillä tuntuu olevan hirveän tahmeaa, eikä lainkaan niin vapauttavaa kun pitäisi olla.

10.3 eli lauantaina pitäsi nyt sitten olla Kalle Nykäsen kouluvalmennus, mutta katsotaan nyt saisinko tämän kuumeen laskemaan. Olen nyt taas kipeänä, enkä voi ymmärtää miksi en pysy ollenkaan terveenä, vaikka elän nykyään paljon terveellisempää elämää kuin ennen. On unirytmi ja liikun säännöllisesti. Tuntemattomat ovat virusten tiet.

Suoraa linjaa.  Jalat häröttää.

Tästä treenikerrasta ei pahemmin kuvia ole, koska kamerani lopetti yhteistyön äitini kanssa ja suurin osa kuvista on täysin sumeita. Mutta joitain kuvia siellä oli jota kehtaa näyttääkin. Treenikerta meni ihan okei ensimmäiseksi kerraksi ja suurimmat virheet taisivat olla jo nuo yllä mainitut. Myös se tuoli-istunta vaan tuntuu aina palaavan mun riesakseni ja alan pikku hiljaa olla jo erittäin kettuuntunut siihen, että vaikka kuinka yritän joka kerta se tuntuu olevan mun riesanani. Eikä äiti oikein osaa puuttua siihen tarpeeksi hanakasti. Gramaanit oli apuna, mutta tarkoitus olisi ensi viikolla kokeilla harjoitella ilman gramaaneja ja tietenkin valmennuksissa mennään ilman. 

Anni kävi nyt sitten ratsastamassa keskiviikkona eli eilen kun tää kuume nousi. Olo on nyt ihan jees, mutta oksettaa eikä oikein mikään mene alas. Ja kun mikään ei mene alas on se hieman ravinneköyhää ja se tuskin auttaa paranemisessa. Nyt onneksi tuli viesti isältä, että kanakastiketta vois alkaa vääntämään ruuaksi. Kelpaa harvinaisen hyvin.

I will walk with you until the end.

Saatiin koulusta kaksi projektia jotka aijon nyt toteuttaa Amin kanssa. Ensimmäinen projekti tuli äidinkielenopettajalta, joka käski meidän tekemään tutkielma ja siitä tutkielma raportti. Ajoin tutkia kuinka paljon Ami pystyy sisäistämään luonnollisen hevosmiestaidon PERUStehtäviä. Nythän ei siis aleta opettelemaan pohkeenväistöjä maastakäsin vaan pysähdy, seuraa, peruuta -perjaatteella asioita. Oon suunnitellutkin näitä kokeilevani jossain vaiheessa, mutta nyt tulikin hyvä aika kokeilla näitä.

Toinen projekti taas tuli kuvaamataidon suunnalta. Mä olen kuvaamataitopainotteisella luokalla (ja aijon jatkaa kuvaamataitoa painottavaan lukioonkin) ja saatiin nyt sitten tällainen itsenäin valokuvausprojekti, jonka otsikkona toimii "maailman ihanin minä". Mä päädyin heti ensimmäiseksi siihen, että mun minäkuvani on aika lailla rakentunut nyt hevosten ympärille ja Ami varsinkin on nostanut mun elämääni ylöspäin paljonkin. Sen takia jaksaa nousta sängystä ja raahautua pihalle paskahommiinkin. Yks kuva mulla onkin jo valmiina tossa yläpuolella. Äiti otti ton ihan vahingossa sunnuntaina ku oltiin menossa kentälle. Siinä oli vaan niin ihana tunnelma, että päätin pitää sen yhtenä kuvasarjan kuvista. Yhden otan vielä Amin kanssa ja yhden ihan vaan itsestäni. Voin sitten laittaa valmiin kuvasarjan tännekin nähtäväksi.

Alkaa olemaan tosi kaunista täällä joka puolella. Kevät on ihanaa aikaa. 

Spring in my heart

Tässä on nyt mennyt hetki kun viimeksi olen tänne jaksanut kirjoitella. En silti näe tarpeelliseksi edes kirjoitella vielä kovin usein, kun mitään olennaista ei tapahdu tässä. Varsinkaan kun koulu painaa viikolla sen verran paljon päälle, että aika oikeastaan menee vain köpöttelyyn, josta en pahemmin jaksa informoida, kun kemiat eivät tunnu pelaavan väsyneellä ratsastajalla ja hevosella.

Ollaan me nyt silti muutakin tehty kun vaan köpötelty, sillä nää kunnon ratsastus ceissit tapahtuu yleensä viikonloppuisin ja sillon yleensä sujuukin paremmin. Voi että, kun odotan kesää, jollon varmaan pääsisi kehittymään enemmän kun kenttä ei ole ihan koppura ja aikaa on vaikka muille jakaa.

Jokatapauksessa voisin tehdä pienen katsauksen muutamaan menneeseen viikkoon. Hiihtoloman perjantaina ystäväni Noora tuli meille auttamaan mua talon hoidossa, koska perheeni oli poissa sen yön. Äiti oman äitinsä luona viettämässä iltaa ja isä veljeni kanssa mökillä koko viikonlopun. Tehtiin 4h työpäivä hevosten kanssa. Ratsastettiin molemmat hevoset, siivottiin tarha ja mentiin tekemään vielä naapuritallille iltatallia. Ja totta kai tehtiin oma iltatalli kanssa.

Noora meni Amilla tällä kertaa ja mä pääsin pitkästä aikaa Mammailemaan. Ja siltä se kyllä tuntukin ja varmaan näytti. Manta on sen verran vaikea ratsastaa, kun äiti on virittänyt sen nyt ihan äärimmilleen, että se kaahotti koko ajan ja kaatu sisäpohjetta vasten. Mulla oli hieman väärät kuolaimet sillä, jotka oli liian kovat, josta aiheutui varmaan myös hiukan ongelmia ratsastettavuuteen. Saatiin hyviäkin pätkiä, mutta aika lailla meni sähläykseksi. Noora taas Amilla meni tosi hyvin, vaikka ratsastikin sitä hieman liian korkeaan muotoon, joka vähän teki siitä sen leikatun jalan takia toispuoleisen. Mutta lopussa se sai sen hyvin rentoutumuaan ja menemään nätisti. Sen mitä nyt omalta ratsastamiseltani pystyin katsomaan.

Lauantaina sitten oli tiedossa Team Lattiksen koulutunti, jossa oli siis koko tiimin ydinjoukko paikalla. Mentiin taas gramaneilla, jotta saatiin Amia kulkemaan oikein päin. Tunti meni todella hyvin. Loppuvaiheessa tuli jopa raviväistöt ja pienet piffin alkeet, kun hevonen ei tahtonut pysyä nahoissaan. Loppuvaiheessa kokoaminenkin tuli niin luonnostaan, että gramanit pystyi heittämään löysäksi ilman mitään hevosen levahtamista kokonaan pitkäksi.

Team Lattiksen inside kokoonpano. Valmentaja äiti, viides jäsen
ja idean äiti kuvas.

Sunnuntai oli vapaa ja viikko meni taas köpötellessä. Nyt sitten tänään äiti piti mulle pientä puomi- ja ristikkotyöskentelyä, mikä teki ihan hyvää mulle ja Amille. Sai vähän vaihtelua ja erillaista työskentelyä. Ja monipuolisuushan on vain hyvästä kaikkien mielenkiinnon säilyttämiseksi. Olen aika ummikko esteilläkin, joten alussa oli hiukan hakemista vähän kaikessa. Mutta muutama hyvä hyppy lopussa sitten kuitenkin tuli. Toteampa tässä nyt vain, että mulla on erittäin energinen hevonen 17-vuotiaaksi.

Puomeja.

Kaunis hevoseni.

Yksi onnistunut hyppy.

Tän lisäksi mentiin äitin kanssa kärtsäilemään Mantan kanssa. Hirveen pitkää reissua ei tietenkään viitsinyt tehdä, kun Mantakin on vielä toipilas. Oli ihana ilma kärryillä ja Manta rakastaa tota kärryilemistä koko sydämestään. Esteet ja kärryily taitaa olla sen yksiä rakkaimpia ajanvietteitä.

Tässä kärryajelussa on aina sellanen juttu, että kun mä lähden mukaan jotain epätavallista tapahtuu. Traktori tulee vastaan, joku mopo pärrää jostain ohi yms. Noh, tänään sitten traktori päätti aurata tietä samaan aikaan kun tultiin vastaan. Ei pysähtynyt, vaikka tultiin suoraan vastaan ja jouduttiin kääntymään takasin päin. Eikös vaan tuo traktori vain ajakin täysillä meidän perässä saaden aikaan hevoselle pakoreaktion. Siinä oli sitten erikoisia tilanteita mulle tarpeeksi. Taas muistutus siitä miksi en harrasta raviurheilua. Tuntuu, ettei hevonen ole hallinassa kärryistä käsin.

Kaunis kontrasti. Ah, luonto on sitten ihana.

Tyytyväiset kyytiläiset!

Huomenna olis sitten tarkoitus alkaa kertailemaan 6.4. Ratsastuskoulu Kyläkorvessa olevien koulukisojen ohjelmia. Katsotaan nyt, mitä päätetään mennä suorittamaan vai mennäänkö ollenkaan. Sitä odotellessa, hyvää yötä.

PS. KEVÄT SAAPUU ♥

(Kaikkien mielestä hemaiseva kuva?)