Kankikurssi - Päivä 2.

Mun piti kirjoittaa jo heti 2.8 kun kankikurssi oli ohitse, mutta olin aivan liian väsynyt siihen hommaan. Se ilta meni lähinnä olympiaratsastusta katsellessa. Todella upeita ratsukoita tosiaan radalla ja oli hienoa nähdä, ettei aina kaikki ammattilaisetkaan onnistu. Kouluratsastuksestahan nyt siis puhutaan. Paljon onnea myös Emmalle ja Fialle, jotka selvittivät hienosti yli 70% tuloksin tiensä Grand Prix Specialiin!

Perjantaina taas koko päivä meni siinä, että nukuin ja siivosin tallia sekä liikutin Amin juoksuttaen. Sen jälkeen matkani kävikin nopeasti kohti Vaasaa, meidän mökille, jossa tälläkin hetkellä kirjotan. Ilta meni saunoen ja savuahventa syöden, joten en silloinkaan jaksanut kirjoittaa. Nyt lauantai aamuna kun täällä satelee onkin hyvä kirjoittaa selostus toisen päivän tapahtumista kun ne on vielä suhteellisen tuoreessa muistissa.

Keskittymistä ennen tuntia.

Lähdettiin tällä kertaa hieman aikaisemmin aamusta, jotta oltaisiin edes joten kuten ajoissa paikalla. Meillä ei kuitenkaan ollut mitenkään kiire, koska olin laittanut kaikki varusteet jo valmiiksi auton takakonttiin eli vain hevonen piti laittaa valmiiksi. Itse paikan päällä ei taaskaan ollut sen enempää ongelmia. Ami käyttäytyi pienestä pyörimisestä huolimatta todella mallikaasti. 

Oltiin muutama kymmenen minuuttia muita tuntilaisia ennen jo kentällä, joten kävelin aika pitkät alkukäynnit. Otin myös muutaman ympyrän laukkaa ennen kuin tunti lähti käyntiin. Ensimmäiseksi tunnilla tehtiin kulmissa pientä väistätystä takaosakäännöksen tapaan, jotta hevoset saatiin tuntumalle. Amikin tuli paljon nopeammin kuolaimelle kuin ekana päivänä. Taivutuksia me ei kyllä tajuttu ennen kuin sitten siirryttiinkin jo raviin. Olin hiukan hukassa ja Ami tuntui olevan hieman hermostunut ja hiukan jäykkä. Tosin, paljon vähemmän kuin mitä olisin luullut.

Ravissa tehtiin ensiksi ihan vain ympyröitä ensimmäisen päivän tapaan. Sitten siirryttiin tekemään takaosakäännöksiä jäljitteleviä 90 asteen käännöksiä kulmissa käynnissä. Meillä tämä ei onnistunut sitten yhtään, koska en ennen takaosakäännöksiä ole mennyt ja onnistuin kääntämään vain hevosen etuosan ympäri eli väistätin takaosaa etuosan sijasta. Tämä jäi hieman kaivelemaan, sillä olisin halunnut tietää tarkemmin mitä tein väärin, mutta hitaana tietenkään en tajunnut kysyä.

Mulla ei oikeastaan ole mitään tietoa mistä kohtaa tuntia tämä kuva on. Hevonen on hieman kuolaimen alla, mutta venyy kaulasta kuitenkin hyvin.

Takaosakäännösten jälkeen harjoiteltiin harjoitusravia. Meidän yhteistyö Amin kanssa ei ihan sujunut yhtä mutkattomasti kuin ensimmäisellä kerralla, sillä Ami hermostui epäselviin apuihini (=heiluviin käsiini) heittelemällä päätään ja meni epäpuhtaasti. Myös istuntani epävakaus osittain jarrutti hevosta joten emme liikkuneet mihinkään. Jalustimeni olivat myös osittain liian pitkät (=jalkani eivät veny nivusista ja lonkankoukistajista), joten ensimmäisellä kierroksella emme oikein pystyneet tekemään vaadittuja pysähdyksiä. Anna pisti minut myös menemään kevyttäravia ja käskemään hevosta rutkasti eteenpäin välittämättä siitä, että hevonen menisi epäpuhtaaksi. 

Teimme toiseen suuntaan saman jutun. Ensin siis takaosakäännökset ja sitten harjoitusravia. Molemmilla pitkillä sivuilla piti tulla kolme askelta käyntiä kahdessa pistessä. Tässä emme ihan onnistuneet kun keskityimme enemmän ravin puhtauteen ja eteenpäin pyrkimykseen sekä itse keskityin pysymään satulassa. Tässä kohtaa turhautuneena heitin jalustimet kaulalle ja yritin mukautua hevosen liikkeisiin. Kuvista jälkeenpäin huomasin, että olin samalla heittänyt jalat aivan liian eteen mikä totta kai vaikeutti istumista entisestään. 

Tässä näkee jalkojen virheellisen asennon aika hyvin. Eteenpäin heitetyt.
Myös kanget olivat liian tiukalla ja harmiti kun anna siitä ei minulle maininnut.

Sama juttu jalkojen kanssa. Ami myös tässä on hyvin jännittynyt. Veikkaan, että tämä on otettu ensimmäisen kuvan jälkeen, koska lopulta meidän harjoitusravikin alkoi sitten sujua.

Jälkikäteen kuvista huomasin myös kankikuolaimen olleen aivan liian tiukalla. Ei nyt mitenkään dramaattisen tiukalla jatkuvasti, mutta jossain kohtia olisin toivonut, että Anna olisi huomauttanut kuolaimesta, sillä uskon Amin osittain reagoineen kielteisesti siihenkin. Takaosakäännöksiä tehdessä kokosin Amia hieman liikaa, jolloin saimme tehtyä muutaman piffin alkeenkin. Tai liikaa ja liikaa, silloinhan hevosella oli juuri hyvin takapää alla. 

Ravailujen jälkeen siirryimme tekemään laukkatehtävää. Vastalaukkoja. Oli hienoa oppia tekemään uusia asioita, sillä vastalaukkojakaan en koskaan tarkoituksella ole mennyt. Amihan on mitä parhain opettaja tähän, sillä sen vahvuus on laukka ja se on aikoinaan osannut VaB asiat. Tehtävänä oli tehdä myötälaukassa pääty ympyrä ja jatkaa siitä ravin/käynnin kautta pitkä sivu vastalaukkaa, vaihtaa takaisin myötälaukkaan ravin/käynnin kautta ja tehdä toinen pääty ympyrä. Toisen pitkän sivun sai tulla käynnissä tai ravissa. Tässä kohtaa Ami oli ihan täydellinen. Nosti hyvin vastalaukat, vaikka ratsastaja hieman olikin hätäinen. Välillä menttiin taas piffejä kun en ollut varma laukasta, mutta hevonen olisi halunnut mennä. Ami oli ihan paras tässä tehtävässä. 

Myötälaukkaa. Ei nyt ihan muodossa, mutta erittäin tyytyväisen näköinen hevonen.

Vastalaukkaa. Nyt hevonen jo kantaa itseään ja on muodossa.

Kaiken kaikkiaan kurssi oli aivan ihana. Opin taas sata ja yksi asiaa sekä sain todistettua erityisesti itselleni, että tuo hevonen pystyy viemään minua eteenpäin huimissa määrin. Tuo hevonen on sitkeä, eikä sitä vamma tai ikä paina. Se on täydellinen minulle. On myös ihanaa nähdä kuinka hevonen nauttii työskentelystä ja kuunnella kun se pärskii tyytyväisyydestä. Se kyllä ilmoittaa jos teen jotain väärin, mutta antaa paljon anteeksi. Siitä saan myös voimaa korjata virheeni ja yritää hillitä temperamenttisuuttani.

Loppuraveja.

Loppuraveja tietääkseni. 

Hyvä tunti, paras polle!

Tyytyväinen ratsukko. Molemmat.

Tästä nyt sitten aletaan treenaamaan kotona oikein kunnolla. Annan neuvo meille oli, ettei vapaapäiviä kannattaisi pitää ollenkaan ja jotain jumppasarjaa kannattaisi myös hyppiä. Äiti on näitä jo aikasemmin miettinyt, joten vaihtoehdot oli tiedossa, mutta toisen valmentajan vahvistus on aina hyvä juttu. Ulkopuolisen silmät näkee niin paljon enemmän kun omat. Katsotaan nyt sitten, mihin meidän tie yhdessä vie!