Kankikurssi - Päivä 1.

Ahh. Kyllä nyt on pakko todeta, että ei ole mitään ihanempaa tunnetta kuin onnistumisen tunne. Ratsastus on niin palkitseva laji sitten kun siinä oikeasti onnistuu joskus. Varmasti moni muukin laji on samalla tavalla palkitseva, mutta kun tää ratsastus on se oma juttu ja kun hevonen toimii todella hyvin yhteistyössä sun kanssas sitä tuntee saavuttavansa jotain enemmän kun jos vaikka vanhaa harrastusta lainatakseni rikkoo uuden vapaauinnin aikaennätyksensä. Tuli mulla siitäkin ihan helvekon hyvä fiilis, mutta tää on melkein nirvana.

Oppilas ja opettaja.

Meillä siis todellakin oli tänään ratsastuskoulu Kyläkorvessa kankikurssi. Sää suosi meitä jo aamulla, kun oli hieman kylmä huurre jo maassa (hyy, syksy tulee!), mutta silti oli todella kaunis ilma. Siitä kun aamu eteni lähemmäs yhdeksää alko lämpökin jo palailla. Meille tuli hieman kiire, koska oltiin arvioitu matkan pituus hieman väärin, mutta kuitenkin oltiin ensimmäisenä kentällä. Amikin käyttäyty melkein moitteettomasti, joten enempää ei sen kanssa jouduttu tappelemaan.

Tunti alkoi alkukäyntien jälkeen kevyellä ravilla ja ympyröillä. Yritettiin hakea hevosta rennoksi kuolaimelle, mikä oli itselleni kauhean haastavaa, koska Ami ja minä ollaan aika ensikertalaisia kankien kanssa. Muutenkaan me ollaan kouluratsastuksessa aika alkuvaiheessa. Ami myös punki alussa tosi paljon ulkolapaa pois ympyrältä, mitä en heti tajunnut edes korjata. Onneksi valmentaja pystyi kuitenkin tosi hyvin korjaamaan jokaista ratsukkoa.

Alussa meen meno näytti lähinnä siltä, kun mä olisin ratsastanut kirahvia ja yrittänyt epätoivosesti pysyä siellä selässä, mutta loppulta meidän meno alko muuttua paljon rennommaksi. Huomasin, että mulla on todella epävakaa käsi (varsinkin harjoitusravissa), jonka takia Ami viskoi päätään. Kun käsi rauhottu, rauhottu hevonenkin. Niinhän se menee. Ami myös olis mielummin kattellut poneja kun keskittynyt muhun, joten aluksi musta tuntu siltä kun mikään ei olis menny kummankaan kaaliin.

Näytti meen meno sitten tältäkin.

Mun pahaksi onnekseni kuvista huomasin, että mun tuoli-istuntani on palannut. Kauhu. Keskityin tunnilla niin paljon hevoseen, etten tajunnut yhtään katsoa miten itse istuin. Jalat heitti jostain syystä hirveästi eteenpäin. Kannukset jäkikäteen oli myös jostain syystä aiheuttanyt damagea Amin kylkeen ja nyt huomaan mistä se johtui. Siitä, että varpaani olivat kääntyneet melkein sivulle. Ennenhän meillä ei ole mitenkään ollut ongelmia kannusten kanssa. Yllä olevasta kuvasta näkee, miten hieman nojaan taaksepäin ja ikään kuin otan tukea jaloilla jalustimista jonka takia jalat ovat heitettynä eteenpäin.

Ympyrätyöskentelyn jälkeen alettiin tekemään siirtymisiä. Mentiin harjoitus ravia ja pitkillä sivuilla otettiin kaksi pysähdystä, jonka jälkeen jatkettiin keskihalkaisialle ja käännyttiin vuorotellen molempiin suuntiin. Harjoitusravi on aina ollut ja on edelleen mun heikko kohtani, mutta tänään mä sain jopa istuttua siellä. Heti, kun Ami alkoi kantamaan enemmän itseään ravi totta kai muuttui helpommaksi istua. Hieman oltaisi ehkä voitu liikkua enemmän eteenpäin, mutta kokonaisuudessaan olin tähän osioon erittäin tyytyväinen.

Tässä tietääkseni yritän istua harjoitusravissa.
 Ja tästä myös näkee valitettava asentovirhe jaloissa.
Varpaat kääntyneet liikaa ulospäin, josta syystä kannus painuu hevosen kylkeen.

Siirtymisten jälkeen sitten siirryttiinkin laukkaan. Laukassa tehtiin myös paljon ympyröitä ja siirtymisiä ihan käyntiin. Laukka on aina ollut meidän paras osa-alue, koska minun on helpompi istua siellä ja Ami taas pystyy käyttämään kroppaansa paremmin siinä, eikä vamma haittaa. Nytkin se meni todella kivasti ja Ami tuntui nauttivan hirveästi. Tosin, meillä oli alussa ongelmana, että Ami ei meinannut jaksaa kantaa itseään laukassa, josta syystä laukka tippui usein raville. Varsinkin ympyrällä sillä (=mulla) oli vaikea pitää laukkaa yllä. Loppuvaiheessa sekin sitten sujui jo todella hyvin.

Tää oli yks parhaista kuvista meistä. Näin hyvin meillä lopuksi sitten meni. Kannus tosin taas väärin.

Venyttiin kyllä välillä liikaakin, josta syystä hevonen meni kuolaimen alle.

Kokonaisuudessaan kurssin eka tunti oli todella hyvä ja opettavainen. Pidin todella paljon neuvoista joita saatiin ja Amin epäpuhtaus oli kadonnut kokonaan. Toivotaan nyt silmät, sormet ja varpaat ristissä, että koko koni toimii huomennakin. Äiti onneksi mukavana hoiti lihashuollon tänään, joten hevonen on ainakin hierottuna. Kaikkeista ihaninta oli huomata, että hevonen nautti joka hetkestä. Koko ajan se työskenteli korvat hörössä ja pärski tyytyväisenä. Tyytyväinen hevonen saa myös ratsastajan tyytyväiseksi.