Haukkuminen, kateus ja itsekkyys

Jos joku nyt odotti treenipostausta niin joudun valitettavasti toteamaan, että meillä ei näin viikoilla tapahdu mitään, koska minulla on kiire koulussa nämä viimiset viikot kun täytyy saada numerot pidettyä tai nostettua. Kuitenkin tulin tuossa bussissa taas ajatelleeksi (bussi on minun syvällisen ajattelun tyyssia) tämän harrastuksen jo harmittavan yleistä ilmiötä. Se jakautuu aika moneen osaan ja siitä on yhtä monta variaatiota kuin ihmistäkin. Ne ajavat kuitenkin samaa asiaa. Joko oman itsetunnon kohottamista tai vain toisen mielen pahoittamista.

Jokainen hevosihminen on varmasti kerran elämässään edes eksynyt ht.nettiin, sillä kyseisen paikan maine on suorastaan legendaarinen. Maine perustuu lähinnä siihen, että yleisesti bloginkirjoittajia, youtuben hevosihmisten kanavia ja ketä tahansa jotka edes uskaltavat näyttää kuvaansa ratsastamisestaan, hevosestaan tai hevosenkäsittelystään saa kuulla kovaa kohtelua tästä. On täysin toisarvoista minkä tasoinen sinä tai hevosesi olette ratsastuksestasi tai hevosestasi löytyy takuulla vikaa. Kätesi on sentin liian alhaalla, hevonen kulkee pää polvissa (tämä on erityisen suosittu löydetävä virhe silloin, kun hevonen on erittäin nuori), hevonen hyppää huonosti tai ratsastaja repii suusta, vaikka kyseessä olisikin tippumiskuva.

Jokainen varmasti vastaisi tässä kohtaa, että se kuuluu asiaan kun laittaa itsestään ja hevosestaan tietoja/videoita/ nettiin. On totta, että jokaisella bloggaajalla ja videontekijällä on vastuu ottaa rakentavaa kritiikkiä vastaan, mutta todella monelta tuntuu olevan kokonaan unohtunut se, mitä todellisuudessa on rakentava kritiikki. Rakentavalla kritiikillä pyritään rohkaisemaan ihmistä kehittymään ja korjaamaan virheensä. Myös sellaisissa tapauksissa, jossa kyseessä on jo hevosellekin epämukava tilanne. Täytyy aina muistaa, että toisen virheet ja tietämättömyys ei oikeuta haukkumaan toista. Asia täytyy pyrkiä muuttamaan asiallisesti, sillä haukkumalla toista ei todennäköisesti saada mitään aikaan. Vain turhautumista molemmilta osapuolilta.

Valitettavasti tämä ilmiö ei jää pelkästään nettiin. Olen huomannut eri talleilla käydessäni, että on yleistä puhua toisista ja toisten taidoista pahaa seläntakana. Olisin vähemmän yllättynyt jos kyse olisi pelkästään teineistä (vaikka ei se meidänkään puolelta ole millään tavalla hyväksyttävää), mutta kun kyseessä on myös vaihtelevasti aikuisetkin. Yleensä nuorten puolelta haukkumista ja turhien sekä perättömien juttujen levittämin johtuu täydestä kateudesta. Syitä on usein monia. Yleisempiä on oma hevonen tai parempi ratsastustaito. Joskus ihmisiä myös ihan syrjitään näistä syistä.

Kukaan ei ole sanonut, etteikö kateus olisi sallittua. Jokainen ihminen on vähintään kerran elämässään kateellinen jostain asiasta toiselle, mutta kauteutta ei saa päästää valloilleen. Edes sillon kun toinen käyttäytyy ylimielisesti, sillä silloin alennutaan hänen tasolleen. Sillä ei ratkaista ainoatakaan ongelmaa, vaan aiheutetaan niitä yhä enemmän. Täytyy osata myös asettua toisen asemaan hetkeksi ja miettiä, miltä tuntuu olla haukunnan ja kateuden kohteena. Jos toinen on ylimielinen täytyy siinäkin kohtaa osata miettiä miksi näin on ja mitä saavutan sillä, että haukun häntä. 

Tästä päästiinkin jo ihan toiselle puolelle koko asiaa. Olen valitettavasti ympäri bittimerta seilaillessani huomannut, että myös ylimielisyys on erittäin lujaa leviävä tartunta. Ylpistytään hyvistä hevosista, hienoista varusteista ja osaavista valmentajista. Siitä, että rahaa on. Omista suorituksistaan saa olla ylpeä, mutta muita ei saa vähätellä. Joskus itsekin olet aloittanut pohjalta, joten muitakaan ei ole syytä mollata. On myös erillaisia harrastajia, joten oma kantasi ei voi aina ollakaan se oikea. 

Olen myös tavannut valitettavasti sellaisiin harrastajiin, jotka olettavat olevansa parhaita vain sen perusteella, kenen valmennuksissa ja kenen talleilla käyvät. Aina täytyy sekin muistaa, että oli valmentajasi kuinka hyvä tai kuuluisa tahansa se ei tee yksistään sinusta hyvää ratsastajaa. Sinulla täytyy olla motivaatiota, aikaa ja kärsivällisyyttä kehittyä ja sellainen hevonen allasi, että pystyt sen kanssa kehittymään. Täytyy muistaa, että kolmen vuoden ahkerallakin ratsastustunneilla käynti ei tee sinusta vielä osaavaa ratsuttajaa, etkä pysty sanomaan, että pärjäät hevoselle kuin hevoselle. Ensin tullaan hyväksi ja sitten vasta parhaaksi. 

Eritoten kun ratsastus on laji, jossa ei voi koskaan olla valmis täytyy muistaa, että kehitys voi olla hidastakin. Kaikki eivät ole luonnonlahjakkuuksia ja luonnonlahjakkuuksienkin on osattava hyödyntää taitojaan sekä motivoitua niiden parantamiseen. Kukaan ei voi kuitenkaan olla seppä syntyessään.

Taisin taas unohtaa puolet asioista mitä mun piti kirjoittaa, mutta mun pointtini varmaan tuli esille. Olen kyllästynyt itsekkääseen käyttäytymiseen ja haukkumiseen. En voi sanoa olevani puhdas kuin pulmunen, sillä kukaan ei ole. Mutta itse aina pyrin toisen parantamiseen ja kantojen muuttamista oikeiksi asiallisella palauttella, en haukkumisella. 

Me ollaan kilttejä toisillemme, vaikka välillä torailemmekin.
Olettehan tekin?

Kuitenkin nyt hyvää toukokuun jatkoa kailille!