Joskus näinkin päin

Joskus meidän työskentely näyttää tältäkin.

Enkös minä muutama päivä sitten sanonutkin, että meidän yhteistyömme ei oikein tahdo sujua ja että alan turhautua omaan osaamattomuuteeni sekä pelkään pilaavani hevoseni? No, äitienpäivänä tuli taas todistettua, ettei kannata vaupua liialliseen itsesääliin. Aamu alotettiin melko normaalilla rutiinilla. Heräsin aamulla tekemään aamutallia. Oli ihanaa tehdä aamutalli T-PAIDASSA pitkästä aikaa. Oli kyllä niin hieno aamu, että kyllä oikeen aurinkokin tiesi ketä juhlitaan.

 Lenkitin koirat ja samalla keräsin ison vadillisen valkovuokkoja. Koirat oli vapaana läheisen nuorisoseuratalon pihassa ja kello yhdeksältä lehtiä kierrätykseen tuonut mies meinasi jäädä koirien hellyydenosotusten uhriksi. Onneksi ne sitten loppuviimeks totteli mua. Sitten palattiin kotiin ja tehtiin aamupalaa sekä siivottiin. Talon miehet nukku koko ajan, koska meillä äidin kanssa oli sitten lähtö valmennukseen niin oltiin aika aikasin ylhäällä.

Käytiin sitten Wionan kanssa herättämässä äiti ja syötiin rauhassa aamupalaa. Aamupalan jälkeen oli siis tarkoitus suunnata Kullaalle, Ratsutalli Cruiselle valmennukseen. Itse menin vain apupojaksi ja kuvaamaan kun äiti piti tuntia. Oli hauskaa olla kattomassa vähän muidenkin tallien menoa ja kuvailla. Vaikkakin tajusin vasta tänään, miksi kuvat olivat niin heilahtaneita.

Kotiin päästyämme syötiin ja sitte lähettiin tekee vähän kankikokeiluja Amin kanssa. Ekaa kertaa oli kanget mun kädessäni, joten oli aika mielenkiintosita opetella niiden käyttöä. Alotettiin ihan pelkillä nivelillä niin, että kanget ei ollu ees kädessä. Väistöjä ja siirtymisiä ympyrällä. Aluks kumpikaan ei meninannut tajuta mitä tehdään, mutta muutaman kerran jälkeen se alkoi sujua ihan hyvin. Äiti oikein coutsas maastakäsin kunnolla ja pisti meidät molemmat työskentelemään. Olin tosi tyytyväinen, koska Ami oikeasti alkoi kulkemaan oikein päin kun sain käsiäni oikeaan paikkaan, enkä roikkunut väärin päin ohjissa. Tuki ulkokädellä, sisäkäsi vain johtaa. Mulla kun tahtoo menemään se automaattisesti toisin päin kun pitäisi saada hevonen asettumaan hieman sisäänpäin tai kulkemaan ympyrällä. Pohjeavut ei siis oo tarpeeks selkeät, koska joudun tukemaan sitä liikaa sisäkädellä.

Istuntakin alkaa jo olemaan paljon parempi ja oli todella hyvä mennä taas reikää pidemmillä jalustimilla, kun hevonen kulki rentona ja oon alkanu oppimaan jalkojen pitämistä lähellä hevosta ilman, että puristan jatkuvasti hevosta pohkeilla. Mun täytys vaan oppia pyöräyttämään lantio eteenpäin ilman, että alan nojaamaan liiaksi taaksepäin. Tästä syystä meillä on laukannostot erittäin haastavia, koska mun istunta ei oo kohdillaan, enkä osaa ratsastaa ja työstää hevosta vielä kunnolla harjotusravissa. Kuvastakin näkyy kuinka mulla on liikaa lantio takana, mikä aiheuttaa etunojan ja selkä notkon. Ratsastajankin pitäisi ratsastaa hieman selkä pyöreänä kuten hevosenkin lihasjumien välttämiseksi. Ja katse on taas hevosen harjassa, mikä ei oo hyvä juttu...

Olin ihan fiiliksissä tunnin jälkeen. Mentiin vielä lopuksi väistöjä, jotka ei ihan menny ensin putkeen. Ja kenestä muustakaan se olis johtunu kun ratsastajasta hevosen selässä, jolla oli harvinaisen epäselvät pohjeavut. Kuitenkin, hetken turhautumisen jälkeen mentiin raviväistöt ihan jees -arvosanalla. Eli siis sillä tavalla kun voi meiltä nyt odottaa puolen vuoden kunnostautumisen jälkeen. Äiti sanoi tunnin jälkeen, että haluaa rääkätä meitä nyt oikein kunnolla, koska kyse on vain istunnan ja tatsin löytämisestä. Sitten kun hallitsen ne kehitys alkaa näkymään paljon selvemmin ja olemaan nopeampaa. Jo puolessa vuodessa me ollaan kehitytty ihan hirveästi. Se, mitä olis tapahtuntu 3 vuodessa alkeistunneilla on tapahtunut nyt puolessa vuodessa valmennuksissa käydessä. Kyllä se ratsastuspohja siis on jotain auttanut.

Nyt sitten olis perjantaina (eli huomenna) Anna Kyläkorven yksityisvalmennus. Anna kun on hyvin koulupainotteinen valmentaja se pystyy puuttumaan mun istuntaani yhä hanakammin ja sitä haluankin. Haluun oppia istumaan kaikissa askellajeissa ja työstämään hevosta istunnalla, en käsillä. Kompenssoin liikaa istunnan puutettani käsillä ja se ei todellakaan ole hyvä juttu. Tähän siis toivon ja pyydän Anna paneutumaan.

Kuva (c) Horze

Tällaiset housut tuli sitten eilen postissa. Noi siniset vanhat alkaa näyttämään jo kuoleman merkkejä, eikä niillä oikeen kehtaa minnekään lähteä johtuen ihan siitä, että ne ovat pahasti rikki haaroista. Toinen puute kyseisissä housuissa on niiden polvipaikkaisuus. Inhona polviKANGASpaikkoja yli kaiken, sillä ne eivät anna mitään pitoa. Toisaalta nyt on ollut hyvä ratsastaa niillä, koska ne eivät ole antaneet niin paljon tukea, vaikka ei sekään ihan hirveästi taida vaikuttaa.

Osotuksessa olisivat myös Suomen Ratsastusvarusteelta tulevat nahkasaappaat. Toivon hartaasti niiden tulevan jo ensiviikolla. Lupasivat 7-14 vuorokauden toimitusajan, mutta katsotaan nyt kuinka hyvin pitävät lupauksensa. Kun kenkänikin ovat jo sellaiset 3 vuotta eläneet, niin voivat varmaan alkaa pian elämään eläkeikää roskiksessa. Vedenpitäviä niistä ei ainakaan saa tekemälläkään. Jotkut jodhpurit täytyy silti hankkia saappaiden lisäksi, sillä ei saappaissa viitsi tallihommia tehdä.