...ulkona on lämmintä ja pystyt kulkemaan farkkutakissa.
...hevonen meni hyvin eilisessä valkussa ja hyvä olo riittää tähänkin päivään.
...olet niin väsynyt, ettet jaksa kuin hieroa hevosesi töiden lisäksi.
...olet jäljessä kuvaamataidontöissäsi ja sinun pitäisi piirtää luonnokset lopputyöhön.
...muurahaiset kävelevät tietokonepöydälläsi ja menevät mehulasiisi.
...et jaksanutkaan pitää kiinni lupauksestasi ja tehdä kuvapostausta ajallaan. Anteeksi.
...tajuaa, että kunnon koulua on 4 viikkoa jäljellä.
...hevonen rikkoo 2 viikkoa vanhan loimensa.
Eli tällaista tänään. Koulu alkaa tosiaan painamaan hyvin päälle, kun tuon neljän viikon aikana pitäisi todella ehtiä tekemään melkein kaikkien aineiden kokeet ja kuviksen lopputyöt. Olen siis kuvaamataitopainotteisella luokalla (monettako kertaa mahdoin sen jo mainita?), joten tietenkin on ihan erillaiset odotukset 9. luokan lopputöistä. Myös kevätnäyttely lähestyy ja hieman jopa nolottaa, ettei mulla tosiaan ole mitään kunnollista työtä sinne näytille. Ja toivon hartaasti, ettei opettaja ole valinnut pakosta sinne muutamia pakolla väännettyjä töitä.
Ratsastuspuolella ollaan edistytty taas sen verran, että viikonlopun aikana tuli taas tajuttua yhtä sun toista. Lauantaina tosiaan piti olla kisat, mutta koska koko yön satoi oli melkein turha odottaa, että kisat pidettäisiin. Sen sijaan sitten suunnattiin maneesille molempien hevosten kanssa. Kyllä vaan, ne mahtui siihen meidän koppiin, vaikka alun alkaen pelättiin ettei mahtuisi. Menivät myös todella nätisti yhdessä kopissa, joten sitäkään ei sitten tarvinnut pelätä.
Siellä maneesilla ei sitten menny iha niinku piti. Mulla oli huono päivä ja hevosella paljon virtaa vapaapäivän takia, joten meno oli lähinnä pelkkää pysähtelyä, ristilaukkoja, hyppelyä ja pukittelua. Kun sitten turhauduin siihen äiti meni selkään ja ratsasti sen läpi. Ja sillon kyllä tajusin, että perkule kun mulla on hieno hevonen. Avot, sulut, ravi- ja käyntiväistöt, laukanvaihdot... kaikki tuli sieltä kun vettä vaan. Ja hevonen tykkäs niin paljon ku sai tehdä kunnolla töitä. '
Tän jälkeen mä menin selkään taas ja tein äidin ohjeiden mukaan kahdeksikolla taivutuksia ja siirtymisiä. Oli palaa käämit, vaikka hevonen menikin hyvin koska ärsytti niin paljon, etten osaa. Vaikka mä tunnustankin tasoni niin silti aina välillä ottaa pannuun, että miksi en käynyt enemmän koulutunneilla ja miksi pidin taukoa ja miksi ja miksi... Se on kaiketi ihan hyväksyttävää aina välillä. Kuitenkin opein taas sata ja yksi asiaa siitä, miten mun tulee toimia. Ja paljon se istunta oikeasti vaikuttaa asioihin.
Seuraavana päivänä eli sunnuntaina mentiin sitten samalle maneesille Amin kanssa äidin valmennukseen. Estevalmennuksesta siis tällä kertaa kyse ja oli kyllä käymisen arvonen. Teki hyvää välillä istua estesatulassa ja hypellä esteitä. Vaikka painotan kouluratsastukseen tällä hetkellä kyllä noi esteetkin vaa mua kiehtoo. Ei yli metrisinä varmaan koskaan, eikä vielä edes yli 80cm, mutta kuitenkin niitä on välillä kiva käydä hyppimässä. Varsinkin kun Ami niin hirveästi pitää siitä.
 |
| Oikea rata oli sitten paljon paremmin mitotettu. Olen kuvaamataitoluokalla, mutten osaa käyttää painttia.... |
Tuolla kun on nuo kolme kahden kappaleen ravipuomisarjaa. Ne olivat meidän vaikeutemme, sillä kun Ami kässäsi homman jujun se olisi mennyt mielellään ravivälit laukassa. Ja sitten kompuroitiin esteelle, mutta Ami onneksi oli hyvä pitämään tasapainonsa ja pääsi aina ylitse. Ratsastaja vaan yritti roikkua perässä. Sitten äiti käski mun jutella hevoselle ja olla ottamatta liikaa suusta vaikka se lähtikin lujempaa. Oikeastaan siinä tais ratsastaja rauhottua enemmän ja hypyt alko sujua tosi hyvin. Mä niin tykkään tosta mun konituksestani kun se on niin innoissaan joka asiasta. Vaikka ikää löytyy, se ei todellakaan paina sitä yhtään.
Nyt sitten taas mennään viikko hiukan kevyemmällä perusliikutuksella ja väännöllä. Ja todellakin pidetään peukut pystyssä sen suhteen, että ilmat pysyy hyvinä. Sitten perjantaina lähden tuntia aikaisemmin koulusta, jotta ehditään äidin kanssa viideksi sinne Yyteriin leirille, koska jo saapumisen jälkeen on ensimmäinen tunti. Toivon todellakin, että viikonlopusta tulee unohtumaton.
 |
| Allekirjoittanut joskus vuosia sitten pelottavana pandana vanhalla treeniksellä. |
Tähän nostalgiseen kuvaan päätän tämän postauksen, sillä rakas koneeni kieltäytyi näyttämästä niitä kuvia joita olin tähän suunnitellut ja luvannut laittavani. Jospa vaikka huomenna sitten toimisi...
(Ps. Tämä kuva tosiaan on siltä ajalta kun soitimme bändin kanssa vielä yhdessä ja tämä oli meidän treeniksemme. Oikeasti näytin tuolta silloin.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti