Pahin viholliseni on pelko

(c) Inkeri Järvenpää

Kesä, tulehtan pian päästämään minut tuskistani?

Jotenkin tuntuu, että aina hyvän ajan jälkeen tulee myös pahoja jaksoja. Näennäisesti kaikki on hyvin. Amin maha paisuu, Manta nauttii elämästään ja allekirjoittanut on joten kuten hengissä, vaikka kipeä onkin. Kuitenkin huoli ja pelko painavat mieltäni tänään enemmän kuin yleensä. Myös pieni pettymys ja ärsytys valtaavat mieltäni, mutta tiedän mistä se johtuu. Tiedän, mistä tämä kaikki tunteilu johtuu ja siihen on puhtaasti biologinen syy, mutta jättäkäämme siitä puhumisen ennen kuin edes aloitamme. Minun huolestumiseeni riittää se, että täysin minulle tuntematon ihminen toiselta puolelta Suomea ilmoittaa, että heidän tammansa oli luonut viime yönä varsansa. Ei siinä vielä mitään, mutta tamma nyt sattui olemaan samoissa vuorokausissa kuin meidän Ami. Meillä kuitenkin on 5. kuukausi jo mennyt ohitse, joten virusaborttia vastaan ei pysty enää rokottamaan. Tästäkös minä sitten olen hermoromahduksen saanut aikaan itselleni. 

Varsahan on ensimmäinen minulle, muttei Amille. Ami on varsansa tehnyt myös aika vilkkaissa paikoissa. Ensimmäisen ratsastuskoululla, toisen aktiivisella harrastetallilla ja kolmannen samantapaisella tallilla. Jokaisessa paikassa on kuitenkin ollut paljon hevosia ja osa niistä on liikkunutkin. Sitä en tiedä, onko Ami silloin saanut rokotetta virusaborttia vastaan vai ei. Jos oikein muistan niitä ei ainakaan ole merkittynä hevospassiin. Kuitenkin Ami ei ole vielä kertaakaan varsaansa luonut - tällaisen päästäminen suustaan on tietenkin hyvin riskialtista, koska kerta se on ensimmäinenkin ja varsinkin vanhemman tamman kohdalla. Samalla on tullut myös mietittyä sitä, kannattaako Mantan kanssa kovin aktiivisella tahdilla lähteä kisaamaan ulkopuolisia kisoja - tartuntavaara kun on aina olemassa. Nyt ainakin Laitilan kisat jäävät välistä, koska en ole ehtinyt treenaamaan ja tarvitsen hieman lisäaikaa asioiden tärkeysjärjestyksen miettimiseen. Ypäjälle me nyt haemme joka tapauksessa, mutta muita asioita täytyy miettiä. On sitä kuitenkin loppu kesästäkin paljon kisoja ja päätavoitteena kuitenkin olisi kenttikset sekä HeB läpäiseminen loppukesästä. Syksylläkin kisoja on paljon. 

Pahoittelen kännykkäkuviani.

Ollaan nyt Amin kanssa käyty lähinnä käppäilemässä. Amilla ei ole enää kenkiä lainkaan, joten matalapohjaiset kaviot omistavana hevosena se ei pysty kävelemään pikkukivillä päälystetyllä hiekkatiellä, joten ollaan sitten käyty hiukan maantietä pitkin käppäilemässä. Siinä se kävelee oikein nätisti. Kaiken tämän huolen keskellä on kuitenkin ihana huomata, että tamma on alkanut eläkkeellään kävellä huomattavasti paremmin, vaikka saattaakin hyvin kankeana aamulla lähteä karsinastaan. Kuitenkin päivän kuluessa tamma vertyy hyvin tarhassa ja kun lähdetään kävelemään, on käveleminen suhteellisen tasaista niin kauan kun alustakin on tasainen. Se on hyvä merkki, vaikka varmasti mahan paino tuo lisärasitusta noille tikkukoiville. Toivon kaikesta sydämestäni, että minunkin kohdalla edes kerran kaikki onnistuisi hyvin ja saisimme terveen varsan maailmaan. Tuntuu, että niitä vastoinkäymisiä on tullut omalle kohdalle jo aivan tarpeeksi, joten tässä vaiheessa ei tarvisi tulla enää yhtään lisää. Vaikka tietenkin, kaikki on mahdollista niin kauan kun se varsa syntyy terveenä, eikä silloinkaan olla turvassa huolelta.

Wow, mikä laatu.

Mantan kanssa me ollaan käyty maastoilemassa. Tultuani kipeäksi en pahemmin ole ehtinyt tammaa liikuttamaan. Eilen koulutunti peruuntui, koska myrskysi ihan kunnolla ja valmentajan hevoset olivat hieman flunssassa, joten en halunnut ottaa riskiä. Meillä nyt sinänsä ei ole mikään kiire mihinkään ja maastossa ollaan kuitenkin tehty yhtä lailla töitä kuin kentälläkin. Tehtiin pysähdyksiä ja peruutuksia, jotka menivät todella hyvin. Hieman Manta tykkää lähteä sivulle, joten  vasen pohje täytyisi olla paremmin kiinni. Pysähdykset sujuvat todella hyvin pelkällä istunalla, mikä on kiva huomata. Ravissa sujuu pienet väistöt ihan hyvin, vaikka eivät ne kunnon muodossa vielä suju Mantan ollessa aika levoton päästään maastossa. Tehtiin myös laukkasiirtymisiä, mutta ne eivät sujuneet aivan suunnitellusti. Kun tänään itseni jaksan hevosen selkään raahata, aijon harjoitella niitä kunnolla. Ulkona on ihana ilma, joten menen varmaan ottamaan pienet päivä unet ja sen jälkeen talliin sekä maastoilemaan.

Näin meillä, miten teillä?