Haistatko jo kevään?

Minä haistan ja tunnen sen mukana kantamat haasteet.

Ai miten niin viime kerralla aloitus jäi hataraksi? Kuten olen sanonut, yritän aktivoitua, mutta toimin kuin vanha vieterilelu. Saatan lähteä käyntiin, mutta törmätä seinään heti ensimmäitteenä. Voin käynnistyä kunnolla vasta toisella tai kolmannella yrittämällä. Tällä hetkellä kuitenkin hevosharrastukseni on saanut huomattavasti aktiivisempia piirteitä, joten saatamme välttää yhteentörmäykset seinien kanssa. Minulla onkin paljon kerrottavaa teille menneestä, nykyisestä ja tulevasta. Mikäli et ole hautautunut pölykerroksen alle, laitappa korvat hörölle. 

Viimeisestä kunnon hevosaiheisesta postauksesta on hyvinkin paljon aikaa ja monet muutoksen tuulet ovat ehtineet puhaltaa meidän keskellämme. Kuten olette huomanneet, olen saanut uuden heppakaverin, joskin tämä ei minun omani ole. Sisu on hyvin nallekarhumainen 7-vuotias hevonen, joka opettelee klassisen kouluratsastuksen saloja omistajan kanssa ja allekirjoittanut taas on lupautunut kisaamaan muutamia koulukisoja. Sisu on erittäin kapasiteetikas iso suomenhevonen, joten sen kanssa on ihana työskennellä, vaikka valitettavan vähän ehdin omasta puolestani käymään hevosen luona. Siksi odotankin innolla kesää, jotta aikaa ja valoa riittää pyöräilyretkiin. 

Sisu-poika nauttii auringosta! 

Toiseksi olette sattaneet huomata, ettei Amista ole pahemmin kuulunut mitään. Kirjoitusintoni hieman katosikin siinä kohtaa kun oli epäselvää mikä on rakkaan tammani kohtalo. Tamma kun alkoi olemaan niin könö, ettei sillä raaskinut tehdä mitään ja liikuttelu jäi satunnaiseksi. Kesällä kuitenkin päätimme, että tamman hyvän suvun ja erinomaisten varsojen tähden laitamme tamman kantavaksi. Nyt olemmekin jo lähellä 7 kuukautta eli 210 vuorokautta (22.3) ja minä senkun stressaan, miten tiineys sujuu. Tamma on siirtynyt eläkepäiviä viettämään ja näin ollen olemme tehneet vain n. kilometrin pituisia kävelylenkkejä silloin tällöin. Tamma on kaikista peloista huolimatta sopeutunut hyvin pihakoristeen elämään ja nauttii aina kun saa huomiota osakseen, enkä todellakaan sitä aijo vähentää ollenkaan. Heinäkuussa 22. päivä olisi virallinen laskettu aika, mutta omien laskelmien mukaan varsan tulisi syntyä +/- 19. päivä. Valvotuista yöistä tulee varmasti juttua!

Vauvamaha n. 190vr (parempaa kuvaa jossain vaiheessa edestä ja sivulta)

Sitten päästääkin mun tavoitteellisemman ratsastuksen tämän hetkiseen päätähteen eli meidän rakkaaseen suokkitammaan Mantaan, joka jo aikaisemminkin on täällä näytellyt pientä sivuroolia. Nyt hän kuitenkin nousee blogin päätähdeksi, sillä Manta on siirtynyt vähän kuin vaivihkaa minun treenihevosekseni. Äidiltäni leikataan olkapää ensi keskiviikkona, joten häneltä ratsastaminen ja tallinhoito jää tästäkin syystä pois, mutta muutenkin hän haluaa keskittyä enemmän valmentamiseen. Näin ollen olemme sopineet, että tällä kisakaudella minä otan pippurisen pikkusuokin kisaratsukseni. Se kehitys, mikä Mantassa on tapahtunut on todella uskomatonta, sillä pienessä ajassa olen oppinut ratsastamaan huomattavasti pehmeämmin ja Manta taasseen on rauhoittunut, se on löytänyt hyvän tahdin niin raviin kuin laukkaakin ja se on todella herkkä. Myös loma on tehnyt hyvää sille. Tosin, paljon saan myös kiittää kouluvalmentajaamme, jonka tunnilta ylin kuvakin on otettu. Hän on erittäin hyvä, selkeä ja kannustava valmentaja, joka ymmärtää hyvin mitä hevonen ja ratsastaja tarvitsevat. Nyt tälle kisakaudelle valmistaudumme koulupuolella hänen opissaan ja estepuolella jatkamme totta kai äitini opissa.

Valmentaja ja oppilas.

Alkuverkkaa.

Valmentaja tarkkana.

Mantalla oli uskomattoman hyviä pysähdyksiä. Ihan täysin tasajaloin melkein aina.

Laukan hurmaa ja hyvin "iloinen" ratsastaja!

Ai miten niin irtonainen istunta?

Tuon tunnin jälkeen olin erittäin tyytyväinen hevoseen. Harjoittelimme todella paljon pelkkiä perusasioita, mutta miksi lähteä etenemään kauhealla vauhdilla, kun suurimmat ongelmat meillä juuri ovatkin perusasioissa kuten rytmissä, tasaisuudessa, pysähdyksissä ja varsinkin ratsastajan istunnassa sekä hevosen taipumisessa. Juuri näitä asioita tunnilla käytiin läpi ja ratsastus alkoi selvästi sujumaan paremmin. Tästä on hyvä jatkaa, kenties me päästäisiin jo tällä kisakaudella kovalla treenillä HeB luokista läpi. Laitettiin myös kisakalenteria kuntoon, joten välilehtiin ilmestyy myös varmasti sellainen, josta voitte tahtoessanne seurata meidän edistystämme kaudella 2014. Toivottavasti päästään näihin kisoihin, mitä ollaan suunniteltukin. 

Sitten vähän toisenlaista asiaa. Äiti kun tykkää paljon kouluttautumisesta, hän päivitti taas kerran omaa osaamisalaansa ja kouluttautui matkaratsastusvalmentajaksi. Hyvin ala-arvostettu laji, sillä kun nyt tuli sitäkin kokeiltua (saa nähdä jatkuuko into vielä niin pitkälle, että kenties elokuun puolella lähtisin viikoksi sitä muualle kokeilemaan) voin todeta sen olevan yksiä raskaimpia ja vaativimpia lajeja koko hevosurheilussa. Vaatii kuntoa niin ratsastajalta kuin hevoseltakin, vaikkei sitä päältä päin heti tajuaisikaan. Manta kuitenkin selvisi hienosti ja 30. maaliskuuta jännitetään kuinka Sandyn käy, kun hän ratsastajineen lähtee Jokioisiin kansallisiin kisoihin alueluokkaan kisaamaan 20km matkaa. Hieno ja mielenkiintoinen laji, johon esimerkiksi lämppärit ovat täysin omaa luokkaansa! Kilpailevat hyvin oikealla treenillä arabeja vastaan, joten puskamopostakin voi oikealla treenillä tulla hyvä matkaratsastushevonen. 

Hukassa. Alkutaluttelua Ypäjän raviksella, kun odoteltiin valmentajia.

Selostusta. Ihmisoppilaat tarkkana, nuo karvamopot ei niinkään.

Hyvin paljon on ehditty siis tämän vuoden aikana tekemään. Taas on yksi laji kokeiltu, enää muutama kokeilematta. Jossain vaiheessa tulee varmasti myös lännenratsastusta kokeiltua. Olen myös vihkiytynyt ratsastuksen opettamisen saloihin, joskin nyt vasta aloittelijatasolla, mutta tyvestä puuhun noustaan. Lisää kuulumisia siltäkin saralta myöhemmin!