Bakteeriaalto saavutti Lattomeren

Aina ei voi treenata fyysisessä muodossa, joskus täytyy rasittaa aivoja.

Kyllä. Juuri kun olin ajatellut koko viikon treenisuunnitelman niin Sisun kuin Mantankin kohdalla täydellisesti, niin eikös tuo oksennustauti saavuta minutkin. Eli toisin sanoen en tiedä pääsenkö torstaina edes koulutunnille, minne halajaisin kovasti. Huominen maastoreissu jää tekemättä ja tänään jäi Sisun ratsastus, mikä oli myös kauhea sääli. Päädyin sitten pääasiallisesti selailemaan blogeja ja nukkumaan. Lopulta olin sen verran väsynyt tuijottamaan tietokoneen ruutua, että päädyin kahlaamaan läpi kuvassa näkyvää kirjapinoa. Valmentaudu tavotteellisesti -kirjasen sain jo melkein luettua ja suosittelen sitä hiukankin tavoitteellisemmin ratsastavalle - vaikka se alkuun saattaakin tuntua hyvinkin radikaalilta. Kyran kirjaa voin suositella kenelle tahansa, vaikken olekaan sitä vielä ehtinyt kuin silmäilemään. Kuitenkin maamme ykkösratsastajan klinikan nähneenä voin sanoa, että erittäin kannattava veto lukea myös tuo tietokirjallinen teos. Olit sitten koulu-, este-, tai kenttäratsastaja. Hevosen taju taasseen vaikuttaa hienolta kaunokirjalliselta teokselta kun taas tämä hevosen luonnolliseen käyttäytymiseen keskittyvä kirja vaikuttaa hieman ristiriitaiselta, mutta sieltä voi poimia todellla hyviä vinkkejä.

Jokaisella täytyy olla oma lukukaveri.

Sen verran täytyi nokkaa pistää ulkoilmaan, että kävin muutamaan kertaan heittämässä hevosille päiväheiniä ja kuvaamassa Amin vauvamasua. Masuasukki tuntuu olevan tällä hetkellä kauhean hiljainen, vaikka sieltä on kuulunut muutamina päivinä ihan kunnolla elämää. Kauheasti on pyörinyt unissa tuo varsan syntymä ja paljon olen nähnyt painajaisiakin siitä. Se varsa merkitsee mulle niin paljon, että en uskalla toivoa mitään ennen kuin se on maailmassa ehjänä. Ja siksi pakkaan olemaan hieman liiankin fanaattinen kaikkien poikkeuksien suhteen. Jos minun ja myös ystäväni (joka on vähintään yhtä innoissaan kuin minä) unia on uskominen syntyväksi tulisi kiiltävän tummaruunikko varsa, pienillä valkoisilla sukilla ja aivan pienellä tähtimerkillä. Katsotaan pitääkö nuo "enneunet" paikkaansa! 

Hieman parempi kuva mamman vatsasta. 22.3. 210vrk.

Tuossa kirjoja lukiessani tulin myös miettineeksi, että kenties olisi hyvä kisakalenterin lisäksi suunnitella hieman valmennussuunnitelmaa ja sanoinkin äidilleni, että voisimme joku päivä hänen ja kouluvalmentajani kanssa istua alas ja tehdä selvän suunnitelman kisakaudelle ja vaikka sitten lepo, sekä peruskuntokaudelle. Valmentaudu tavoitteellisesti -kirja antoi kyllä hyviä esimerkkejä siitä mitä hevoselta ja myöskin ratsastajalta tulisi vaatia. Ratsastajan peruskunto on myös tavoitteellisessa ratsastuksessa avain asemassa ja minunkin tarvitsisi nyt pakottaa itseäni hieman lenkkeilemään ja polkemaan tuota kuntopyörää samalla kun katselen televisiota. Kesällä tosin tulee varmasti pyöräiltyä paljon Sisun luokse ja muuallekin, joten kesällä kunto yleensä kasvaakin. Sen ylläpitäminen talvikaudella on vain hankalampaa, mutta siihen vaikuttaakin sitten enemmän motivaatio. 

Valmentaudu tavoitteellisesti -kirjanen myös vahvisti hyvin paljon omaa ajatteluani siitä, miten nykypäivänä moni valmentautuu täysin väärällä tavalla. Hypitään valmentajalta toiselle, edetään liian vaativiin juttuihin ennen kuin edes perusasiat ovat kunnolla hallussa. Erityisesti tämä on huomattavissa estepuolella, sillä koulupuolella on vaikeampi lähteä liian vaativiin tehtäviin, vaikka sielläkin sitä tapahtuu. Enemmän se on huomattavissa siinä, ettei koulupuolta vaivauduta kunnolla harjoittelemaan. Kun kirjassa mainitaan, että 120cm hyppäävien tulisi olla kouluratsastuksellisesti HeA-VaB tasoisia pistää miettimään, paljonko myös esteratsastajat tarvitsevat kouluratsastusta. Eräskin jonka kanssa juttelin ja joka tuota tasoa oli kisannut, totesi HeA vastaavan raking pisteytyksessä 120cm luokkia. Varmasti kovaa ja korkealta meneminen tuo enemmän adrenaliinia vereen, mutta onko se hevosen ja ratsastajan kannalta järkevää on eri asia. 

Eläkeläistä ei enää moiset jutu tahdo kiinnostaa. Ruokaa nokaneteen ja sassiin!

 Tämä kipeilypäivä on siis pistänyt paljon suunnitelmia etenemään päässäni ja ajatuksia itse ratsastuksesta sekä hevosenpidosta liikkelle. Se, onko se hyvä vai huono juttu, en ole niinkään varma. Nyt kuitenkin enemmänkin olen huolissani siitä, miten huomenna saan Mantan liikutettua kun olen itse kipeänä. 

Manta hörökorva. Harvinainen näky.

Taidekuvausta.

Kielinainen.

That's more like it.

Eipä mulla sitten muuta taida ollakkaan. Hyvää tiistai-illan jatkoa vaan sitten!