Keväässä on yksi ainoa huono puoli...

... ja se on kurakausi.

(Toivoisin teidän lukijoiden äänestävän TÄSTÄ minua Hööksin asukokonaisuus kilpailussa.)

ADFGHJKLÖ. Sitä mun suusta pääsee lähinnä tänään kun katselen tota kurakasaa, missä meidän hevoset joutuu seisomaan. Piha on velliä, metsä on velliä, kaikki on velliä! Ja tänään tietenkin tuli vettä kuin esterin perseestä ja mä onnistuin jotenkin kastumaan kauluspaitaani myöten, vaikka mulla oli toppatakki päällä. Se on jo taitoa sanon minä, sanotte te muut mitä sanotte. Tullessani kotiin ensimmäitteeksi sain ihmetellä, että miksi ihmeessä minulle tulee verokortti, kun en edes mitään töitä ole tehnyt. Sain pällistellä sitä vaikka kuinka kauan, vaikka sitten loppuviimeksi se selvisi äidin avulla veropäätökseksi nollatuloksella kumpaankin suuntaan. Ei saa pelästyttää pientä lukiolaista tällassiilla... 

Seuraavaksi kamat vaan vaihtoon, valkoinen kauluspaita veke ja tallivaatteet päälle. Koirat sai oikein pakottaa ulos  tekemään asiansa siihen vesisateeseen, koska tuntuvat olevan sellaisia hienohelmoja. Meidän Primadonna a.k.a Pihapossu a.k.a Wiona varsinkin tuntuu kuolevan tuosta "happosateesta". Ami huuteli tarhasta jo ennen kun ees sain lannan heitettyä lavalle ja niin sydäntä riipaisevasti se huusikin, että piti oikeen pistää vauhtia. Hevonen tärisi tullessaan sisälle, joten pakko oli heittää kevyttä puuvillaloimea päälle ja äiti sitten kävi vielä laittamassa lämpölampun päälle. Ratsastamaan en todellakaan lähtenyt sellaisessa koiranilmassa, hevonenkin taisi olla sitä mieltä, että nyt on parempi jättää menemättä. 

Oli hiukan jännittävää...

...sit mentii hiuka kivasti...

...ja lisää jännitystä.

Eilen sitä kyllä pääsi jonkin verran liikkumaan ja Ami olikin todella kiva! Ensimmäisiä kertoja oikeasti tunsin ratsastavani sitä oikein pelkällä suoralla kumikuolaimella. Valitan taas näitä ah niin loistavia kuvista, kun oltiin äidin kanssa samaan aikaan ratsastamassa, joten kuvat ovat äidin Lumialla ja oli pakko rajata niitä kun ne olivat niin kaukaa ja sitten tapahtui pikselihyökkäys. Pitäis varmaan metsästää itselleen jostain joku kuvaaja, kun millään ei meinaa kunnon kuvia saada. Ja hei. Tästä te näätte meikäläisen istunnan paranemisen. Joo, ryhti on taas ihan hirveä, mutta katsokaa jalkakulmaa! Se ei ole enää tuoli, vaan jo siellä missä pitäisi olla. Kyllä silti tosta huomaa kuinka pahasti mun alaselkä on jumissa ja lonkankoukistajat ei taivu kun asento tossa on vähän väkinäinen jopa kuvassa. Mutta meillä on nyt suunnitelmissa äitin kanssa, että alkaisin käydä bodycompatissa tässä näin, jollon saisin tärkeitä lihaksia ratsastustakin varten. Meen kokeilemaan kaverin kanssa sunnuntaina ilmaiseksi kyseistä lajia, joten voin sen jälkeen raportoida teille miltä se tuntui tällaisen ratsastaja, ei-venyttelijälle. 

Ja hei. Uskomatonta. 40 lukijaa. Paljon teistä ei vielä kommenttia lähde, mutta jos joku uskalikko ano tai lukija haluaa, minulle saa ehdotella jotain erikoispostausta. Jossei mitään tule keksin kyllä itse jotain kivaa teille, joten sitten vain tyydytte siihen mitä minä tarjoan, right? Tänään ei lähde tän enempää juttua, koska väsyttää niin pirusti, ettei ajatukset pysy kasassa.