Koulukiemuroita ja kotitehtäviä

Piti jo sunnuntaina kirjoittaa tänne pieni kooste siitä koulurataharjoittelusta, mutta en sitten jaksanut. Jätin sen nyt sitten taas muutamanksi päiväksi hautomaan ja iha hyvä näin. Ehdittiin nimittäin maanantaina treenaamaan kanssa sitten ihan yksistään kyseistä rataa ja hyvinhän tuo meni. Meillä on vaan ravista laukkaan siirtyminen hieman hakusessa. Johtuu varmaankin mun istunnasta ja liian epäselvistä sekä hätäilevistä avuista. Siirtymisharjoituksia siis tiedossa. Myös lisättyä ravia meidän pitää hieman harjoitella, sillä vaikka se onnistuu ihan hyvin meillä tuntuu olevan hirveän tahmeaa, eikä lainkaan niin vapauttavaa kun pitäisi olla.

10.3 eli lauantaina pitäsi nyt sitten olla Kalle Nykäsen kouluvalmennus, mutta katsotaan nyt saisinko tämän kuumeen laskemaan. Olen nyt taas kipeänä, enkä voi ymmärtää miksi en pysy ollenkaan terveenä, vaikka elän nykyään paljon terveellisempää elämää kuin ennen. On unirytmi ja liikun säännöllisesti. Tuntemattomat ovat virusten tiet.

Suoraa linjaa.  Jalat häröttää.

Tästä treenikerrasta ei pahemmin kuvia ole, koska kamerani lopetti yhteistyön äitini kanssa ja suurin osa kuvista on täysin sumeita. Mutta joitain kuvia siellä oli jota kehtaa näyttääkin. Treenikerta meni ihan okei ensimmäiseksi kerraksi ja suurimmat virheet taisivat olla jo nuo yllä mainitut. Myös se tuoli-istunta vaan tuntuu aina palaavan mun riesakseni ja alan pikku hiljaa olla jo erittäin kettuuntunut siihen, että vaikka kuinka yritän joka kerta se tuntuu olevan mun riesanani. Eikä äiti oikein osaa puuttua siihen tarpeeksi hanakasti. Gramaanit oli apuna, mutta tarkoitus olisi ensi viikolla kokeilla harjoitella ilman gramaaneja ja tietenkin valmennuksissa mennään ilman. 

Anni kävi nyt sitten ratsastamassa keskiviikkona eli eilen kun tää kuume nousi. Olo on nyt ihan jees, mutta oksettaa eikä oikein mikään mene alas. Ja kun mikään ei mene alas on se hieman ravinneköyhää ja se tuskin auttaa paranemisessa. Nyt onneksi tuli viesti isältä, että kanakastiketta vois alkaa vääntämään ruuaksi. Kelpaa harvinaisen hyvin.

I will walk with you until the end.

Saatiin koulusta kaksi projektia jotka aijon nyt toteuttaa Amin kanssa. Ensimmäinen projekti tuli äidinkielenopettajalta, joka käski meidän tekemään tutkielma ja siitä tutkielma raportti. Ajoin tutkia kuinka paljon Ami pystyy sisäistämään luonnollisen hevosmiestaidon PERUStehtäviä. Nythän ei siis aleta opettelemaan pohkeenväistöjä maastakäsin vaan pysähdy, seuraa, peruuta -perjaatteella asioita. Oon suunnitellutkin näitä kokeilevani jossain vaiheessa, mutta nyt tulikin hyvä aika kokeilla näitä.

Toinen projekti taas tuli kuvaamataidon suunnalta. Mä olen kuvaamataitopainotteisella luokalla (ja aijon jatkaa kuvaamataitoa painottavaan lukioonkin) ja saatiin nyt sitten tällainen itsenäin valokuvausprojekti, jonka otsikkona toimii "maailman ihanin minä". Mä päädyin heti ensimmäiseksi siihen, että mun minäkuvani on aika lailla rakentunut nyt hevosten ympärille ja Ami varsinkin on nostanut mun elämääni ylöspäin paljonkin. Sen takia jaksaa nousta sängystä ja raahautua pihalle paskahommiinkin. Yks kuva mulla onkin jo valmiina tossa yläpuolella. Äiti otti ton ihan vahingossa sunnuntaina ku oltiin menossa kentälle. Siinä oli vaan niin ihana tunnelma, että päätin pitää sen yhtenä kuvasarjan kuvista. Yhden otan vielä Amin kanssa ja yhden ihan vaan itsestäni. Voin sitten laittaa valmiin kuvasarjan tännekin nähtäväksi.

Alkaa olemaan tosi kaunista täällä joka puolella. Kevät on ihanaa aikaa.