Omistan läheisyysriipuvaisen hevosen♥

Mitä Ami vielä voikaan keksiä? Ollaan nyt potilaita molemmat, joten mitään hirveän ratsastuspainotteista ei tule, mutta tunnen tarvetta nyt kuluttaa aikaani muutenkin kun vain niistämällä. Eilen illalla rakas helikopterini päätti, että kun kerran tämä ovi on huonosti suljettu minä voin juosta kovaa vauhtia rakkaan ystävättäreni luokse. Äiti siis oli lisäämässä pellavien sekaan iltalääkettä, kun se oli sieltä unohtunut ja sulkenut hieman huonosti oven. Ami nyt ei ole koskaan tykännyt olla yksin, joten siitähän se riemu sitten alkoikin. Ei kelvannut edes tie vapauteen, vaan hetken portilla odottamisen jälkeen nähtiin järkeväksi rysäyttää siitä läpi ja siirtyä turvallisesti Mantan viereen puhisemaan. Täytyi sitten mennä ottamaan ne yhdessä sisälle.

Tältä päivältä. Hyviä kaveruksia nykyään.

 Tänään viedessäni hevosia hieman myöhempää kuin kuudelta ulos oli meillä taas uskomattoman kiire. En saanut kuin toisen kuumeen mitattua noin suurinpiirtein, koska molemmat toihusivat vaikka olivatkin kiinni. Mantalla oli taas huono päivä, kuten aina eläinlääkärin piikityksen jälkeen. En siis alkanut kuumetta mittailemaan oman terveyteni kustannuksella. En mielelläni halua hevosenkengän kuvaa minnekkään.
Kun pääsivät sitten ulos päättivät vetää muutaman pörhistelyn ja laukkaympyrän ennen kuin rauhottuivat syömään. Eilen kaviot lentelivät kyllä vielä korkeammalle, kun olivat kymmeneen asti sisällä.

Taisin painaa laukaisimesta oikeaan aikaan?

Vähän kiinnostaa, mutta kamera pelottaa.

Säilökin maistuu.

Kaulaa riittää.

... äiti ei tykkää, mutta nyt se kyllä näyttää aasilta.

Siellä kulmassa oli jotain kiinnostavaa.

Mitä sää siel kyyristelet?

Ami on nii ihana, kun se aina laskee päänsä rapsuteltavaksi. Pusutella ei kuitenkaan saa.

Turpa tötteröllä. Kirjaimellisesti.

Tän otin vaan, jotta näätte mihin kuntoon on Manta saanut meen heinähäkin.

Kylänraitti kiinnostaa.

Joo. Aika turha postaus. Kunhan yritin saada aikaani kulumaan!