Rahalla saa ja hevosella pääsee

Mutta millaisen hevosen saa rahalla?

(c) Paperiliitin

Joskus on oikein valaisevaa päästä taan pöhöttämään aivojaan hötönetin ihmeelliseen maailmaan. En tiedä paljoakaan parempaa paikkaa, josta hakea idoita kun tarkoituksena on tehdä mielipidepostaus. Kuten moni on jo varmaan saanut selville rakastan ihmisten ja maailman kritisointia. Tällä kertaa tarkoituksena onkin kritisoida hevosmaailman kieroutunutta tapaa ajatella hevosten arvoa.

Törmäsin tällä hevosmaailman kaatopaikalla keskusteluun, jossa joku ihminen kyseli, olisiko joku kiinnostunut ostamaan hänen hevostaan siitos- tai ratsukäyttöön. Ei ole vaikea arvata, että kun kyseisestä keskustelusta saatiin tappelu aikaan niin hevonen oli rodultaan lämminverinen. Ensin ihmeteltiin, miksi hevonen ei koskaan ole juossut hyvästä suvusta huolimatta. Joku toinen taas vetäisi vanhan ei-ravurista-tule-ratsua -kortin esiin ja allekirjoittaneella oli hauskaa. Ketju vaikutti alusta asti täysin provolta. Kuitenkin se, mikä kiinnitti huomioni oli arvostelu hevosen hinnasta. Olisin ymmärtänyt, jos meriitittömästä hevosesta olisi pyydetty kolmestatuhannesta viiteen tuhanteen euroa, jolloin joku olisi valittanut korkeasta hinnasta. Mutta hevonen maksoi kuitenkin vaivaiset tuhatviisisataa euroa, joka mielestäni on terveestä ja mahdollisesti aivan hyvästä perusharrasteratsusta ihan käypä hinta, jos sukukin vielä antaa ymmärtää, että sillä on siitosarvoa. 

Tämä sai aivoni hieman raksuttamaan ja jopa hieman tutkimaan ihmisten pyytämiä rahasummia hevosista. Ei ole kenellekään mikään uusi asia, että lämminverisestä ravihevosesta ollaan valmiita maksamaan hyvin vähän, mikäli se ei ole raviratojen liitokavio. Hyvin paljon alempaa hintatasoa näyttävät olevan myös harrastetason ravihevoset ja -varsat, vaikka ratsupuolella hyväsukuisista harrastepolleista maksetaa hyvinkin helposti 5000 euroa, ellei enemmänkin.  En kuitenkaan ole perehtynyt ravipuolelle niin paljon, että voisin sanoa mitään tarkasti, joten pysyn kirjoituksessani tästä lähtien vain lämminverisissä ravihevosissa, jotka myydään ratsukäyttöön. 

Meidän kailtaisillemme ihmisille on tietenkin vain etu, kun näitä suloisia, mutta hyljeksittyjä hevosia myydään halpaan hintaan markkinoilla. Osta halvalla, kouluta, myy kalliimmalla. Näin sitä luulisi. Kuitenkin ongelmana on se, mihin ne loput muut hevoset menevät, joita meidän kaltaisemme ihmiset eivät osta? Osaamattomiin käsiin revittäväksi. En edes jaksa laskea, kuinka moneen kertaan olen kuullut valitust siitä, kun taas se naapurin kakara veteli pitkin peltoja sen kurittoman lämppärinsä kanssa. Silti näistä hevosista ei olla valmiita maksamaan 500 euroa enempää, vaikka hevonen olisikin perusratsukoulutettu ja aivan varmasti hyvä peltopuskakoulupolle. Syntyy noidankehä, josta hötönettiläiset oikein nauttivat, kun pääsevät arvostelemaan lämppäreillä ratsastajia ja sen jälkeen lämppärien hintoja. Olen touhunnut lämppärien kanssa useampaan otteeseen ja ensimmäinen hevonen, joka minua on opettanut ratsastamaan yksin on ollut ex-ravuri. Niiden kokemuksien perusteella voin hyvin sanoa, että jos tähtäimessä eivät ole alue- tai kansalliset radat ei lämppäri ole missään suhteessa huonompi hevonen kuin perusratsurodutkaan. 

Joten miksi siis olette valmiita maksamaan vanhasta ja raihnaisesta HeA tasoisesta ruunasta (jolla ei tietenkään ole millään tavalla mitään siitosarvoa), jolla ei tietenkään voi hypätä, sen 5000 euroa, jotta pääsette maastoilemaan ja harjoittelemaan muutamaa koulukiemuraa, jos nuorempi, ratsukoulutettu ja terve lämppäri on liian kallis 1500 eurolla? Loppuviimeksi tämä pv-ruuna tulee kalliimmaksi kuin lämppäri jo sen terveyden aiheuttamien kulujen tähden. Hevonen on kuitenkin eläin siinä missä muutkin, vaikka se olisikin ravihevonen. Minun kallooni ei vain mahdu se, mikä tekee lämppäristä huonomman hevosen, joka ei ansaitse päästä hyvään kotiin kun ei radoille sopinutkaan? Rahahan ei aina takaa rakastavaa kotia, sen olen huomannut, mutta kyllä hieman kalliimmat hinnat tuovat ostajien päähän harkintaa. 1000-1500 euroa on loppuviimeksi kuitenkin pieni hinta terveestä hevosesta. 

Jos verrataan hieman niin useimmat ihmiset ovat valmiita maksamaaan puhelimestaan yhtä paljon kuin lämppäristä. IPadistään vielä enemmän, puhumattakaan tietokoneista, televisioista ja muista tarpeista. Elävän eläimen arvo on siis yhtä paljon kuin eloton elektroniikka ja eletroniikastakin tunnutaan pitävän usein parempaa huolta, kuin siitä hevosesta. Surullinen tosiasia myös on, että kun kokematon ihminen ostaa halvan hevosen sen hoitoonkaan ei olla valmiita panostamaan rahaa. Rahalla voi kokematonkin oppia nopeasti, mutta rahattoman tarvitsee omistaa taitoa jo valmiiksi. Usein tämä ei kuitenkaan toteudu missään määrin.

Joten. Tiedän, että joillain teistä on varmasti omasta mielestään vastauksia tähän. Kerro, kommentoi, hauku. Tyyli on vapaa, minä en ota nokkiini, mutta kertokaa ja valaiskaa minkä takia teidän mielestänne näin on. Minähän olen nuori ja vielä hyvin kokematon varsinkin hevoskaupoissa, joten olen valmis kuuntelemaan.

(c) Lasikuu